Tallipäiväkirja

Viikko 3 - Eteenpäin, eikä taakse katsota

2012-01-19T11:17:00.004+02:00

Ei yhtään houkuttelevan näköinen laukkasuora, eihän? Tästä kyllä mentiin aika haipakkaa. Kuvassa ollaan kyllä jo laukattu, ja käännytty katsomaan tulosuuntaan. Pieni piste taivaanrannassa on Vallu-koira, jolle hevosen vauhti on jo liian kova.

Unohdin kirjoittaa viime viikon postauksessa Tanskalaisesta Maajussista. Hänellähän on ollut kaksi työhevosta, joiden kanssa työstä ei vissiin koskaan tullut mitään. Tv-sarjassa ei sitä kunnolla ole kerrottu, mutta ilmeisesti hevoset olivat liian vireitä työkoneiden eteen. Nyt Tanskiksella on uusi, valmiiksi koulutettu työhevonen, jolla hän ainakin jotakin hommia pienellä plantaasillaan tekee. Toinen aikaisemmista hevosista (Mammuth) myytiin terapiaratsuksi ja toisen kohtalo taisi olla teurasauto (!Tanskis on aika kova teurastamaan elukoitaan - itse en mm. niitä hienoja possuja olisi millään hennonut laittaa lihoiksi).

Mutta mitä ihmettä: jos Mammuth kelpaa terapiaratsuksi, luulisi sen olevan riittävän selväjärkinen myös työhevoseksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sen Mammuthin kanssa oikein kävi. Itsehän olen yrittänyt Nellasta tehdä myös työhevosta, mutta huonolla menestyksellä. Viime talven rekionnettomuuden jälkeen työvaljaita ei ole sille edes näytetty. Nella ei ole kaikkein rauhallisin ajohevonen. Mutta kun juuri sain postista Työhevosharrastajien seinäkalenterin, jossa hienoja työkuvia, tekee mieli hakea kirves kaivosta. Rekeä ei tee mieli, joten pitäisi rakentaa jonkinlaiset työkärryt ensin. Reki oli niin saamarin vaikea peli, heittelehtii heittelehtivän hevosen perässä kuin lapanen. Painava lapanen.

Oheinen pikkukuva on otettu työmatkalta. Kyllä, menen joskus potkurilla töihin. Työreissu oli Vaasassa, ja potkin kelkalla ison tien varteen, mistä pääsin työparin kyydissä loppumatkan.

Jaa siitä työstä vielä: uusimmassa Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteessä on juttuni otsikolla Meillä ollaan aina kotona. Se kertoo maaseudun asukkaista, joita ei juurikaan kotipiirinsä ulkopuolella näy. Maatilaelämä on niin sitovaa.

PS. Meillä on tällä viikolla pakattu ja pussitettu erästä tilamme tuotetta, joka toivottavasti saadaan lähiaikoina myyntiin. Joko suoramyyntinä tai ihan kauppoihin. Tästä lisää tuonnempana!

Viikko 2 - viisitoista tuntia viikossa

2012-01-16T12:01:00.003+02:00

Hevosilla on nyt kaksi tarhaa, tässä niistä toinen eli talon lähellä sijaitseva. Kännykkäkuvan laatua, koska en löytänyt kameran laturia...

Tallin käytävän sijaan useimmiten satuloin Nellan tässä pihalla. Varustehuoneen puuttuessa märkä satulahuopa kuivataan pannuhuoneessa.

Viisitoista tuntia viikossa. Sen verran arvelen kuluttavani aikaa erilaisten tarvekalujen etsimiseen. Hukassa on viime viikolla ollut ainakin: kameran laturi (löytyi viiden päivän etsinnän jälkeen), oma kännykkä (on aika turhauttavaa yrittää soittaa omaan puhelimeen toisella luurilla, kun muistaa, että kännykkä taisi jäädä äänettömälle), kirjekuoret, postimerkit, päivän lehti, viime sunnuntain lehti, ajastin, autonavain, smurffi (pehmolelu), se parempi otsalamppu, fleeceloimi (se parempi), lumilapio, lumikola, oikean käden hanska, vasemman jalan kenkä, rei'ittäjä, nitoja, tarralaput, tulostuspaperi, kameran purkujohto, muistitikkuja 6 kpl, rautakaupan kuitti elokuulta, Lasten klassikot -cd:n sisällys, dvd:n kaukosäädin, ruuvimeisseli, jakoavain, saha, kirves, ämpäri, luuta, riimunnaru, sähkölamppu, pyykkikori, pyykkinaru, pesupähkinöiden pussi, veroilmoitus, sormiparistot, paistinpannu, Ely-keskuksen tunnusnumero ja lainastokortti.

Etsimisen lisäksi viime viikolla tapahtunutta, noin-arvio:
* Eläinlääkäri kävi ottamassa kanalasta salmonellanäytteen. Tuloskin tuli, ei ole salmonellaa.
* Sama ell katsoi Vallun kainaloon ilmestynyttä pattia. Tilannetta seurataan, mutta todennäköisesti kyseessä on harmiton rasvapatti.
* On ollut koviakin pakkasia ja varsinkin tuulia. Rokki on usein loimitettuna ulkona, sillä tänä vuonna se ei tunnu kestävän kylmää yhtään. Köhää ei ole tullut, mutta jos on liian kylmä, Rokki alkaa määrätietoisesti avaamaan tarhan porttia: se räplää turvallaan lankojen kahvat auki, ja hakkaa etujalallaan portin pienoja niin kauan, että joku napsahtaa.
* Nellan kanssa pääsin melkein harjoittelemaan ns. tasaiselle eli kentälle, mutta Nella on ollut tällä viikolla taas niin lennokas, että oli pakko lähteä päästelemään höyryjä. Laukka on noussut kivasti ja pysynyt aika mukavana, eli ei lennetä kuin päätön kana. Olen sitten tuolla tiellä sitä vähän taivutellut ja pyöritellyt, kun tamman pää ei näköjään kestä pellolla pyörimistä. Nyt ainakaan.
* Aapo-kissan maha näyttää epäilyttävän pullistuneelta. Poika kyllä jahtaa kiitettävästi hiiriä, mutta epäilen, että sillä on matoja. Pitää ostaa matolääke.
* Olen harmitellut ainoan automme pienuutta. Syksyllähän toinen automme, eli mainio farmari-Patonki, meni lunastukseen, ja nyt ainoana autonamme on pieni ranskalaiskottero. Se ei ihan täytä kaikkia vaatimuksia. Sillä vaikka maatilamme onkin pieni, ja touhumme samaten, on se nyt kumma kun autoon ei mahdu edes lumilapiota. Jossain vaiheessa uuden auton osto tulee eteen.
* Olen käynyt lukemattomilla nettisivuilla tutkimassa eri mahdollisuuksia rakentaa hevos- ja vuohitalli. Valmistalli ei varmaankaan tule kysymykseen, niin joko a)huonoja tai b)kalliita ne tuntuvat olevan. Tallin suunnitelma on jo paperilla, joskaan ei pätevän suunnittelijan piirtämänä, kuten se kuuluu olla. Talliin tulee kaksi hevoskarsinaa, vuohikarsina, käytävä ja varustetila. Ja pieni heinäkatos.
* On taisteltu lumimyrskyjen kanssa. Lunta on tullut melkoisesti, ja sitä on pitänyt pudotella katoilta ja sähkölankojen päältä.
* Suuren osan aikaani olen kuluttanut kuittirumbaan eli veroilmoitusta varten tehtävään papereiden esivalmisteluun tilitoimistoa varten.
* Ai niin, Anna aloitti lauantaina poniravikoulun. Hän meni tällaiselle Pirpana-kurssille.

Viikko 1 - Varoituksen sanat

2012-01-08T14:16:00.005+02:00

Lauantaina oli aivan mieletön auringonpaiste, mutten saanut aurinkoiselta ratsastusretkeltä kuin tämän yhden kuvan - varjoisalta kotitieltä. Hevonen oli sen verta vireänä, että kännykän kaivelu taskusta ei ollut reissussa päällimäisenä mielessä.

Teen lännensatulaan aina cinch strap -kiinnityksen, jota en alussa saa tarpeeksi kireälle. Senpä takia nousen alkukävelyn jälkeen satulasta ja kiristän vyötä. Selästä sitä ei voi kiristää.

Tekstin otsikko on varoituksen sanat, koska olen huomannut, että Varo! on todennäköisesti tiheimmin käyttämäni sana. Siltä se ainakin tuntuu. "Varoitan" kolmea koiraamme joka päivä kymmeniä kertoja. En vaaroista, vaan siitä, että ne ovat tiellä. Varo, avaan jääkaapin oven. Varo, tästä tulee nyt kattila täynnä kuumaa vettä. Varo, se on mun tyyny jne. Oikeasti koirien pitäisi aina väistää, pyytämättä, isäntäänsä, mutta näillä ei liene sitten ihan johtajuusasenne kohdillaan. Varotellaan jatkuvasti. Myös lasta varoittelen, ja yleensä vaaroista. Varo, ettet putoa kiveltä. Varo, ettet putoa lampeen. Varo, ettei kissa raapaise. Varo, ettei koira syö sun pitsaa. Varo, ettei hevonen potkaise.

Koirista puheen ollen. On ikävää, että samalla kun talon vanhat koirat opettavat uudelle koiralle talon tavat, mutta uusi koira tuo mukanaan omia tapojaan ja niillä näköjään myös vahvistaa vanhojen koirien ei-niin-mukavia tapoja. Vanha Vallu-koira on erittäin innokas hevosten "paimentaja" (lue=se haukkua räksyttää hevosten ympärillä minkä kerkeää), mutta tämä tapa on ollut aikalailla unohdettuna. Kunnes Vilma-koira muutti meille puolisen vuotta sitten, ja on osoittanut samoja paimennushaluja. Vallu on yhtynyt ilolla tähän räksytys-juoksu -rinkiin. Meteli on melkoinen, kun vien aamuisin hevosia ulos. Paimennus-termi on kyllä mahdollisimman väärä tätä häiriökäyttäytymistä kuvatessa, sillä oikea (lammas)paimenkoira ei hauku.

Koirista siis vain kiltti Keke pysyy kaukana hevosista, se ei räksytä niille kuin ratsastuslenkin alussa, jolloin se ei meinaa pysyä nahoissaan. Silloinkin se taitaa enemmän räksyttää ratsastajalle kuin hevoselle. Eli kehottaa ihmistä pistämään töpinäksi, nouse jo satulaan niin lähdetään.

Hevosista. Hevosten kanssa touhutessa on erittäin tärkeää pysyä rauhallisena. Varsinkin Nella ammentaa aivan täysillä ihmisen kulloisenkin tunnetilan. Jos lähden ratsastamaan kiireisenä ja kireänä, kaikki menee varmasti pieleen. Parempi silloin olla menemättä ollenkaan. Jos aikaa on vain tunti, ja juoksen talliin ja riuhdon hevoselle satulat ja suitset päälle ja lähden sen kanssa puolijuoksua pihasta, Nella on alusta alkaen aivan kuin viulun kieli. Lenkki on pilalla: saan koko ajan olla pidättelemässä päätään heiluttavaa, pukittelevaa ja kaikkea säikkyvää tammaa. Kiirehtimisen sijaan, vaikka aikaa olisikin vain tunti, on kaikki valmistelutoimet tehtävä kuin hidastetussa filmissä, mahdollisimman hämäläisesti. On parempi, että ratsastus menee hyvin, olkoonkin lenkki lopulta vain kaksikymmentä minuuttia. Tämän olen todennut niin monta kertaa. Kun itse toimin kuin rauhoituksessa, on Nella kuuliainen ja rauhallinen. Ja ratsastuksesta tulee positiivinen kokemus.

Eilen olin Nellan kanssa maastossa, ja pitkästä aikaa laukkapätkät menivät sujuvan rauhallisesti. Nella ei edes pyytänyt päästä karkaamaan kiitolaukkaan, vaan laukkasi nelosvaihteella mahtavasti. Eteenpäinpyrkimystä sillä kyllä on, kaikissa askellajeissa, mutta laukka on usein järjetöntä kaahotusta. Nyt tuntui, että meillä molemmilla oli sama idea vauhdista. Vilmakin juoksi vierellä hienosti.

Olen nyt siis useampaan otteeseen testannut uudet vaatteeni eli Jalaksen työkengät ja Dimexin toppatakin myös ratsastukseen. Kengät ovat tosi hyvät, varsi antaa nilkasta sopivasti myöten. Ja ainakin lännensatulan jalustimessa mono pysyy hyvin. Takissa on toivomisen varaa. Nyt ymmärrän kyllä, miksei ratsastusvaatteissa ole ylimääräisiä lenkkejä ja ulkoisia taskuja. Olen jäänyt kaksi kertaa tuosta pussittavasta takista kiinni satulan nuppiin. Ekan kerran jäin siihen kun tulin satulasta pois, mutta eilen onnistuin jumittamaan myös satulassa ollessani. Menimme metsässä pienen rungon yli, ja Nella hyppäsi ja minä kumarruin ja naps - jäin kiinni nupista.

Lännensatulan kanssa käytän ihan tavallisia nivelsuitsien ohjia. Ne ovat hevoskokoa, mutta jäävät hieman lyhyeksi. Länkkärin kanssa pitäisi kai olla ohjat, jotka voi laittaa satulannuppiin kiinni, ja hevosen pää yltäisi silti maahan. Nyt se ei onnistu. Päinvastoin, jos ohjat joskus jäävät nuppiin erheessä, hevosen kaula taipuu vähän kaarelle, eli edes löysin ohjin kulkeminen ei siten onnistu. Onhan minulla lännenohjatkin tuolla naftaliinissa eli nahkaohjat, jotka ovat keskeltä poikki - tai siis ohjina on kaksi erillistä ohjaa, jotka laitetaan satulan päällä ristiin. En vain koskaan ole tykännyt käyttää niitä, en varsinkaan Nellalla, koska ne ovat pisimmät mahdolliset (ostettu Rokille) ja sen takia liian pitkät. Mieluiten ottaisin jonkun köysityyppisen ohjaratkaisun Nellalle. Eli ohjina on yhtenäinen, pyöreä ja pehmeä köysi.

Loppuun vielä yllätyskuva varaston nurkalta. Aika murheellinen näky tuo kylpyankka hirtettynä, mutta oikeasti siinä on muisto kesältä: Annan serkkupojan tekemä väline onkimisleikkiin.

Viikko 52 - Arjen pelastajat osa 2

2012-01-02T11:21:00.004+02:00

Koska tässä taloudessa ei enää kamalasti golfia ennätetä pelata, bagi on päässyt uuteen käyttöön. Arjen ilmainen vinkki muille laitumia ja aitauksia lasikuitukepeillä rakentaville: golfbagissa hankalan malliset kepit on kätevä kantaa kauaskin. Ja muovikepeillä saa ihan hyvän talviaitauksenkin aikaan, kunhan laittaa kepit riittävän lähekkäin (likemmäs toisiaan kuin kesällä) ja muistaa juntata ne maahan ennen routaa.

Kuva ei kyllä ole ihan tältä vuodelta, mutta olkoon malliksi siitä, että nyt täällä on taas lunta. Jiihaa ja kiitokset siitä lumisateen jumalalle.

Viime viikolla laitoin hevosille uuden talviaitauksen vielä. Se sijaitsee toisella puolella taloa ja tallia kuin nykyinen, eli saavat vähän maisemavaihtelua. Ja kyllä: tein aidan lasikuitukepeillä, jotka ovat aivan toimiva ratkaisu, vaikka ei tietenkään kaikkein tyylikkäin.

Viime viikon myrskyistä selvittiin. Ja uuden vuoden raketeistakin, joita en kyllä yhtään nähnyt, mutta jokusen kuulin. Hevosilla oli tallissa radio päällä ja koirat pidettiin sisällä. Koirien iltalenkille otin Vilman hihnaan, kun en tiennyt, onko se kovin paukkuarka. Naapurustossa siis oli raketteja, mutta ei niistä juuri meille kantautunut kuin pari pamausta.

Ostin itselleni lahjaksi työvaatteita. Jalaksen maiharit (turvakärjillä ja naulaanastumisen kestävillä pohjilla) ja Dimexin työtakin. Samanlaisen tummansinisen pussittavan pusakan kuin duunareilla on. Investoin kerrankin niihin vaatteisiin, joita kaikkein eniten pidän. Takissa on tosi monta hyvää taskua, ja takin ulkopinta hylkii kaiken paskan ja heinänpölyn. Kaiken tämä tarjosi huokeaan hintaan Seinäjoen Pika-Pesu.

Pyhinä vuolin hevosilta kaviot (Rokin etukavioita pitää kyllä ottaa useampaan otteeseen). Tänään yritän päästä taas ratsastamaan, kun lapsikin meni päiväkotiin. Muuten ei mitään ihmeempää ole sattunut, en ainakaan muista. Normitouhua.

Ai niin olin tosin välipäivinä kehruukurssilla. Siis langankehruu. Kehrättiin lampaanvillaa, mutta mietinnässä on, saisiko tuota hamppukuitua tehtyä langaksi. Vissiin sais, kertoivat viisaammat, eli vähän samaan tyyliin kuin pellavaa aikanaan. Loukutetaan ensin täysillä. Jne.

Viikko 51 - Yltäkylläisyyttä ja kohtuuden puutetta

2011-12-27T15:01:00.006+02:00

Joka päivä tulee vastaan pahaenteisiä merkkejä ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Eläimet, kuten nyt vaikka tämä sammakko, ovat ihan sekaisin, kun eivät tiedä onko kesä vai talvi. Mahtoikohan kaivosta pelastettu saku elää lampeen päästyään? Tämä siis pari päivää sitten.

Ihmiset päivittelevät, että on se kummaa kun ei ole talvea. Kuinka moni ymmärtää asiantilan pahaenteisyyden? Tämä on vielä pientä siihen verrattuna, mitä on vielä tulossa, kun luonto todella menee sekaisin.

Erikoista on myös, että kanat saavat tuoretta ruohoa jouluna. Pienkanalaharrastajien kannattaa kasvattaa italianraiheinää, niin saavat jatkossa lämpiminä talvina siitä kanoilleen vihreää. Mikään positiivinen juttuhan tämä lämpeneminen ei ole, mutta jostain on riemu revittävä. Eli vaikka vihreästä ruohosta jouluaattona.

Itseni yllätin tekemästä elämäni ensimmäistä kertaa jouluruokia. Tein lanttu- ja perunalaatikon, porkkanalaatikon ja "kinkun"eli kasvismurekkeen (herneitä, härkäpapua, sipulia, punajuurta, hampunsiemeniä, smetanaa, kananmunaa). Myöskin tein riisipuuroa ja luumukiisseliä sekä jouluhalon. Jotkut meillä söivät myös oman tuotannon kukkoa. Voin todeta, että en jouluna juurikaan ehtinyt kokea näläntunnetta. Vähän kuin 90 % (en muista prosenttia, tuskin se noin iso on) amerikkalaislapsista, jotka eivät siis koskaan elämässään ole kokeneet nälän tunnetta. Ovat aina kylläisiä, kun mässyttävät kaiken aikaa.

Pukkikin kävi, ja syyti lapselle niin paljon lahjoja, että pistin osan suosista vielä kaappiin odottamaan tulevia merkkipäiviä. Lapsen ilme kertonee pukin pelottavuudesta kaiken.

Muuten joulunaika on kulunut tavallisesti, paitsi se on ollut epätavallista, etten ainakaan viiteen päivään ole tehnyt lainkaan töitä. Siis tietokonetöitä, kirjoittamista. Kylläpä on tuntunut hyvältä eli siltä, että aivot ovat kerrankin saaneet levätä. En ole ollut näin pitkään lomalla ainakaan kahteen vuoteen.

Tapaninpäivänä sähköt olivat poikki kuusi tuntia, mikä hieman häiritsi elämää. Onneksi ruuat lämpesivät puuhellalla ja hevoset vietiin pihalle taskulampun valossa. Voi niitä raukkoja, joilta sähköt ovat poissa vuorokausia. Tämä hazardi sai kuitenkin huomaamaan, että talossa tarvittaisiin jonkinlainen generaattori/varavoimanlähde vastaavia tilanteita varten. Itse talonhan voi jotenkin lämmittää myös hellalla ja pystymuureilla, ellei vesikiertoista patterilämmitystä voi käyttää. Taitaa useammat uudet talot olla kovin sähkön varassa. Maalämpökonekin tarvitsee sähköä. Samoin ilmalämpöpumput.

Myrsky oli muutenkin aika rasittavaa. Heti aamulla sain valtavan pressun suoraan naamalleni, ja se tosiaan tuli viittäkymppiä tuulilasiin. Kuivurin katolta lensi myös iso pelti, muttei onneksi kenenkään päälle.

Vielä se talliosuus: Kävin Nellan kanssa, juuri sopivasti ennen kuin lumet sulivat, ratsastamassa järvellä. Ja en kyllä vaan ymmärrä tätä, mutta Nella ei halua ravata tai laukata rauhassa, vaan vetää aina hillittömät kiitolaukkajaksot. Sallin sen sille, jos kelit ovat suotuisat, ja nyt oli. Vauhti on aikalailla silmitön, eikä edes Vilma-koira pysy perässä. Vasta parin kiitolaukkapätkän jälkeen voidaan ravata ja vähän laukatakin rauhassa. No, kiitolaukka on ihan miellyttävää tietenkin ratsastajallekin. Varsinkin kun valitsee penkiksi lännensatulan ja nojaa rauhassa taakse löysin ohjin. Oli siis hyvin vauhdikas lenkki. Mutta erikoista, että käynnissä Nella menisi vaikka koko lenkin, ihan rauhassa. Vasta, kun pyydän vauhtia, se muistaa, että ai niin -halusikin nelistää.

PS. Olen sanonut hyvästit maakunnalliselle Ilkka-lehdelle, jonka kepulaisvärittyneisyydestä en viitsi enää maksaa. Lainaan lehdet sitten jostain vanhana, kun haluan lukea paikallisuutiset. Paavo Väyrysen viimeisin typerehtiminen kertoo aika lailla sen, miltä kantilta Ilkkakin useimmiten maailmaa tarkastelee. En maksa!

Viikko 50 - Arjen pelastajat osa 1

2011-12-15T08:49:00.004+02:00

Ihan kaikkea tällä plantaasilla tarvittavaa tarvekalua ei Agrimarketista saa, joten pitää soveltaa. Kyseinen kapine on ihan itte tehty ja sen funktio on toimia kanankakankaapimena. Kanoilla on kanalassa sellaiset verkkotasohyllyt, joilla nukkuvat (luuloista poiketen orret eivät ole ainakaan meidän kanojen mieluisin paikka, vaan verkkotaso). Jotta kakka ei sieltä tippuisi tasojen alla käppäileviin lajitovereihin, on verkkojen alla hyllyt, joihin kakka putoaa. Sieltä se sitten kaavitaan kätevästi oheista apuvälinettä käyttäen kottikärryyn.

Kiitolaukan jälkeen. Lähdin pitkästä aikaa ratsastamaan, vaikka pienestä onnettomuudesta johtuen olin yksikätinen. Nella oli sitä mieltä, että pitkästä, lumisesta suorasta otetaan ilo irti, ja laukataan täysiä. Meinasin ensin, etten päästä, mutta pukitteluvastalauseiden käännyttämänä päätin, että antaa mennä si. Oli kovaa kyytiä, enkä muuta voinut kuin nojata taakse ja antaa ohjaa.

Nyt lumi jo suli ja tilalla pääkallokeli joka paikassa, joten epävarmaa, miten saa hevoset edes tallin taa tarhaan.

Hevosenomistaja-lehdessä oli taas muistutus uusista tallimääräyksistä, jotka kaikkien hevostallien on täytettävä kahden vuoden sisään. Vanhojenkin tallien. Uusien määräysten tilavaatimukset täyttyvät kyllä meillä helposti (riittävän korkea tallin sisäkorkeus ja riittävän isot karsinat), mutta muuten talli ei ole kovin kätevä. Se on paikalla, jota tarvittaisiin ennemminkin puiden pienimiseen ja verstastouhuihin. Ilmanvaihto ja kosteus ovat myös vähän huonolla tolalla.

Ihanteellinen ratkaisu olisi kokonaan uusi tallirakennus, jossa olisi myös kanala päädyssä. Sellaisen näinkin eräällä tilalla aivan hiljan.

Aamulla (noin 07 aikaan) kuulin pöllön huhuilua lähimetsästä. Tässä on nähty ainakin sarvipöllö ja huuhkaja. Petolintujen määrä ei kuitenkaan liene kaksinen, sillä koko kolmen vuoden aikana, kun tässä on kanat irti kulkeneet, ei yksikään petolintu ole ilmestynyt verottamaan kanakantaa. Vaikka tarjotin on ollut täynnä. Kanahaukkaa en ole nähnyt kertaakaan, vaikka niiden yleisyydestä kuulee ihmeellisiä tarinoita.

Kaupasta on voit loppuneet. Höpö höpö. On outoa, että kauppojen hyllyillä on isot plakaatit, että voi on loppu, koska toimittajamme eivät ole pystyneet toimittamaan sitä... Samalla LUOMUvoin kohdalla on vaikka kuinka paljon voipaketteja, jopa parilta eri valmistajalta. Miksei se ole voita? Mulle kelpas se.

Viikko 49 - Pesemättä paras

2011-12-13T09:20:00.004+02:00

Anna hiihti elämänsä ensimmäistä kertaa, varastosta löytyneillä Junior-merkkisillä suksilla. Kun sai sukset jalkaansa, on siitä lähtien hokemut koko ajan, että koska pääsee taas hiihtämään. Ainokaisa Saarinen, varo!

Koirien pesultakin on vältytty jo viikon ajan. Lumi on hyvä. Kekellä ja Vilmalla on lenkillä aina heijastinliivit, Vilmalla myös kaulapannassa puhelinnumeroni. Jos ei vieläkään opi olemaan karkaamatta.

Nämä kaikki kuvat on otettu kännykällä, siksi laatu näin heikko. Rokki ja Nella järsimässä kuusia tarhassa. Nella on aika taitava pitämään kavioilla runkoa paikallaan, ja järsii sitten.

Lunta siis on tullut, välillä ihan myrskyämällä. Vaikka tällä hetkellä sataa taas vettä, joten todennäköisesti kaikki lumi sulaa taas pois. Lumi kyllä helpottaa asioita: kurakot muuttuivat puhtaanvalkoisiksi, illalla näkee suht. hyvin ilman otsalamppujakin (paremmin kuin lampulla), ja hevoset ovat olleet rauhallisina tarhassaan tallin takana illallakin. Meillä kun ei ole sitä lukuvaloa vai mikä siellä tarhassa nyt pitikään olla.

Nellan kanssa olen käynyt metsäkävelyillä riimusta. Itse asiassa en ole ratsatstanut kohta pariin kuukauteen. Olen halunnut itsekin liikuntaa, ja lenkille on tullut lähdettyä aina kävellen. Mutta on siihen toinenkin syy: yritän hivuttaa Nellaa metsäläis-moodista pikkuhiljaa taas kohti yhteistyökumppaniutta. Sen takia lienee tärkeää, että meillä sujuu myös maasta käsin. Nellahan unohtaa aika pian hyvän käytöksen, eikä esimerkiksi pysy taluttajan takana lenkillä. Se saattaa kopsia turvallaan ihmistä päähän, jos ja kun vauhti on liian hiljaista. Tai sitten se ryntää ohi. Tämä ei ehdottomasti käy, joten treenaaminen on paikallaan. Käytös kyllä vaihtelee päivittäin. Joskus Nella kävelee aivan rauhassa takanani, pitkiäkin lenkkejä, niin, että saan pitää narua yhdessä kädessä aivan rauhassa. Joskus se yrittää koko lenkin ajan rynnätä ohi. Metsäpolulla sujuu paremmin, mutta leveällä tiellä Nella ei millään meinaa pysyä takana, vaan haluaa joko ohi tai ainakin rinnalle.

Lyhyt viikkokatsaus vielä:
* Meillä on tehty putkitöitä, on mm. vaihdettu uusi vesipumppu ja putkia. Tästä urakasta, tai sen keskeneräisyydestä, johtuen meille ei tule sisälle lämmintä vettä. Vanha kunnon pesuvati-lämmitävettäkattilassa -systeemi on käytössä. Mutta toimet ovat tarpeen, sillä nyt päästään eroon vanhasta painesäiliöstä, joka on aivan ruosteinen, samoin vanhoista rautaputkista, joiden avaaminen paljasti - ei kovin yllätyksenä - niiden olevan aivan täynnä ruostemöhnää.
* Osa kesällä korjatuista heinistä on homeessa. Niiden poistaminen hyvien heinien seasta on ikävää puuhaa, ja ellei aiemmin ole saanut homealtistusta, nyt viimeistään on. Parhaiten ovat säilyneet kesällä seipäille nostetut heinät, jotka saatiin rutikuivina latoon. Liekö muissa ollut sitten kosteutta, kun nyt pölyävät ja ovat siis kompostitavaraa. Hevosille ei voi pölyävää heinää antaa millään tietenkään.
* Annalla oli elämänsä ensimmäinen joulujuhla. Päiväkodin joulujuhlassa esitettiin mm. Vihanneslaulu, joka nyt ei ole joululaulu, mutta ilmeisesti lasten suosikki.
* Vuoden loppu lähestyy, joten joudun kokoamaan kaikki kuitit ja lippulappuset tarkasti järjestykseen ja viemään ne kirjanpitäjälle. Erittäin kypsää hommaa, varsinkin kun en pidä kuitteja turhan tarkasti vuoden mittaan järjestyksessä. Myös ajopäiväkirja pitää toimittaa, samoin kaikki laskuttamani. Maatalouden kirjanpidolla ei ole niin kiire vielä. Mutta tällä hetkellä työhuoneen lattia on aivan täynnä paperia, tammikuun pinosta joulukuuhun saakka.
* Olen käynyt (työasioissa) erilaisilla pienillä maatiloilla, mikä on ollut kiinnostavaa. On aina opettavaista nähdä, miten muut ovat asiansa järjestäneet. Ja riemastuttavaa nähdä yhtäläisyyksiä. Eräässä paikassa oli myös hienosti toteutettu kanala-talli -rakennus, jossa kanat olivat toisessa päässä, rehula välissä ja hevoset toisessa päässä.
* Tällainen kiinnostava uutinen sikatilalta sattui eteen.

Viikko 48 - Huomenna kaikki on paremmin

2011-12-04T14:00:00.002+02:00

Keväällä kaikki on paremmin, kun ollaan menossa kohti kesää. Katsokaa nyt tätäkin kuvaa, eikö annakin toivoa? Sen sijaan reaaliaikainen näkymä ikkunasta, vesisateiseen joulukuuhun, ei anna.

Lumi suli pois, ja tilalla on mutasohjoa ja vettyneet heinäpellot. Iltapäiväneljästä alkaen säkkipimeää. Tuuli repii peltikatot kohta mukaansa, kompostin päällä pressu lepattaaa pahaenteisesti. Lapsen sammakkoaiheinen tuulihyrrä pyöri miljoonaa, kunnes lensi keltavihreänä kiekkona avaruuteen. Tätäkö ne meidän talvemme tulevat jatkossa olemaan - kiitos ilmaston lämpenemisen?

Pikkupakkasten aikaan hevosten tarha on ihan ok kuosissa, mutta sateella portin edestä ikävää muhjua. Yhä suuremmalla alalla. Varsinainen salaojitettu ja tasattu tarha odottaa - edelleen - kankaita ja soraa. Joista jälkimmäistä ei voi tuoda, kun rekkahan uppoaa tuonne kylätielle jo ensimmäiseen mutkaan. Saati tänne meidän pihaan. Joku vähänkin järkevämpi voisi kysyä nyt, miksei tarhaa pohjustettu heinäkuun helteillä. Niin pä. Aina on jotain kiireellisempää. Aina.

Kelit ovat olleet välillä niin surkeita, että hevosten ulkoiluaikaa on pitänyt lyhentää. Joinakin myrskypäivinä hevoset on tuotu sisälle jo iltapäivällä, ja olen niitä sitten illalla vähän talutellut otsalampun valossa. Kuutamon valossa, jos olisi lunta, tuollahan kävisi vaikka ratsastamassa iltamyöhään. Mutta nyt on vain mustaa, ja musta maa ja metsä imevät kuunvalon kokonaan.

Mutta ei auta. Jumalauta. Jollakin lailla tästäkin ajasta varmasti selvitään.

Viikko 47 - Haaste ja dementia

2011-11-29T11:24:00.004+02:00

En ole purkanut kamerasta uusia kuvia, joten muistellaan vanhoja. Kuvassa Rokki vuonna 2008, silloisen tarhakaverinsa Lotan kanssa. Rokki, pian 21 vuotta, on edelleen yhtä virkeä.

Yhtään dementikkoja halveeraamattaa viittaan otsikkooni: eipä jäänyt viime viikosta oikein mitään käteen. Tein töitä, siivosin tallia ja kanalaa, ruokin eläimiä ja hakkasin halkoja jne. Perussettiä. Lunta tuli, minkä ansiosta näyttää vähän valoisammalta.

Mutta vastaanpa Satun ja Vellerin lähettämään haasteeseen, jotta saadaan tähänkin jotain sisältöä.

Säännöt ovat seuraavat:

a) Kiittää haasteen antajaa: Kiitoksia Satu ja Veller !

b) Nämä blogit haastoin mukaan:
Tuulilaakso
Jaanaba
Luen ja kirjoitan

c) Ilmoittaa näille kahdeksalle (rikon jo sääntöjä, en jaksa laittaa kahdeksalle).

d) Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

1. Luen juuri Kurt Vonnegutin Ajanjäristystä. Mikä on hyvä.
2. Se, mikä harmittaa Nellan sinänsä hyvässä naruriimussa, on sen naruosan helvetillinen liukkaus. Miksi western-narut ovat usein aivan liukkaiksi tehtyjä? Nahkahanskat käsissä hevosen taluttaminen sillä on kuin käsittelisi saippuoitua käärmettä.
3. Kuulin juuri, että jossain päin Tamperetta järjestetään Heitä Sikaa -turnaus. Tuo 80-luvun (vai 90?) peliklassikko on siis arvossaan vieläkin.
4. Yritän juuri sopia juttukeikkaa, jonka osapuolet ovat kaikki sairaita. Myös kuvaaja ja toimittaja.
5. Tapasin viikonloppuna Linkolan Pentin.
6. Olin hiljan opettajan sijaisena yläasteella. Tämä varmisti sen, että onpa hyvä, etten ole opettaja.
7. Hevosillani ei ole kenkiä. Koskaan.
8. Eniten tarvitsisin yritykselleni assistenttia, joka lähettäisi laskut, maksaisi laskut ja vastaisi sähköposteihin.

Viikko 46 - Blairin noita ja sähkövalon autuus

2011-11-22T10:25:00.002+02:00

Tämä lapsi on oikea metsäläinen. Lähti noin vaan metsäkävelyllä polulta painelemaan metsään, oikein määrätietoisesti. Mihin asti se oikein menisi, jos olisi poni alla?

Kaksi kanaa, erityisesti eräs Lento-kana, suuntaavat joka päivä tarmokkaasti tallin taakse hevostarhaan. Laiduntavat siellä hevosten kanssa monta tuntia. Kuopsuttavat siis hevosten jätöksiä oikein keskittyneesti.

Kenellä on ollut lapsena Enkeli-kello? Annalla on, ja tällaista ihmetystä se herättää. Itse muistan vuosien takaa enkelikello-yksikön, jossa oli joku vika tai sitten kynttilät olivat liian pitkiä. Enkelit pyörivät kauheaa vauhtia niin, ettei kello kilissyt ollenkaan.

Viikolla 46 tapahtunutta:
* Löytyi massiivinen suppilovahveroesiintymä. Suppikset on nyt kuivattu talteen.
* Pakasti ja jääti ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Sulaakseen taas kurakoksi.
* Lahjoitettu pieni määrä hevosenlantaa erääseen kanalaan pehkun herätteeksi. Tämä lantaoperaatio tapahtui jätesäkkien avulla, eli lannanlevityskärryä ei tarvittu.
* Käyty töissä liian paljon. Mm. vankilassa.
* Ostettu sanelukone, sanelin. Näin kauan olen tätä toimittajan työtä tehnyt ilman kunnollista sanelukonetta. Olen nauhoittanut haastatteluita kämäsellä mp3-soittimella, kun giganttien jne. myyjät ovat inttäneet, että sanelukoneita ei enää ole olemassakaan. No, Vaasan Claas Ohlssonilla oli monta erilaista. Yleensä teen haastattelut vain lehtiöön, mutta kyllä sanelin on hyvä back-uppi.
* Haettu karannutta Vilma-koiraa naapurista ja hankittu koiran pantaan merkki, jossa puhelinnumeroni.
* Tehty erittäin hyviä pihvejä aika suurelta osin omista aineksista: hernerouhetta, kananmunaa, suppilovahveroita, härkäpapurouhetta, perunaa, punajuuriraastetta, smetanaa ja sipulia. Kuta omavaraisempi ruoka, sitä paremmalta se maistuu. Voi tässä olla psykologisiakin vaikutuksia, mutta kyllä se niin on, että parempia punajuuria kuin mitä tänä vuonna olen omasta maasta nostanut, en ole koskaan syönyt.
* Säilötty sitä punajuurta etikkaliemeen ja porkkanaa kellariin.
* Paljon muuta, mitä nyt en vaan muista.

Luin Ilkka-lehdestä jutun, missä neuvottiin laittamaan maatilan pihapiiri lapsiturvalliseksi lisäämällä pihavalaistusta. No, meillä ei ole pihavalaistusta kuin nimeksi (syitä on monia, olkoon niistä pääasiallisin syy saamattomuus). Yhtenä päivänä olin hakemassa hevosille iltaheiniä tallin takaa olevasta paalista, ja otsalamppu kuoli. Mukanani oli lapsi ja kolme koiraa. Oli vähintäänkin blairwitchmainen tunnelma, kun oli täysin mustaa ja säkkipimeää, äänimaailmana lapsen kiljahtelut ja koirien painimisesta kuuluva ähinä. Mitään ei näkynyt.

Lunta ja sen valaisutehoa odotellessa.

Viikko 45 - kuvahaaste ja tyypillistä tetsausta

2011-11-14T10:53:00.005+02:00

Nellan ja koirien kanssa metsälenkillä. Kävelen itsekin, koska nyt vaan on tilanne, etten muuten saa liikuntaa ollenkaan. Istumatyöläisen hartiat kiittävät metsärämpimisestä.

Jälleen ihan lyhyesti viime viikosta:
* Olen kipeänä edelleen, mutta kyllä se varmaan tästä.
* Mitään muuta ei oikein jäänytkään käteen. Ei ainakaan niin, että muistaisin siitä mitään. Normiviikko.
* Sanotaan nyt ainakin se, että haimme koirankopin Seinäjoelta Pajuluomalta, Vilman entinen koppi. Ja ehkä nykyinen, jos se suostuu sinne menemään. Epäilen kuitenkin, että kopin valtaa Vallu tai ehkä jopa kanat. Kopista se ei ole kiinni, on tosi hieno ja hyvä.

Ja lopuksi se Kuvahaaste Liemessä Niemellä -blogista (oikeanpuoleisessa linkkilistassa). Eli haaste meni näin:
1. Avaa koneesi kuvakansiosta neljäs kansio.
2. Ota sieltä neljäs kuva.
3. Julkaise se blosissasi ja selitä se.
4. Lähetä haaste neljälle bloggaajalle.

Tuo kuva on otettu vuonna 2009 METSO-seminaarista, joka pidettiin Seinäjoki-salissa Kampusrannassa. En oikein näe, kuka on parhaillaan puhumassa, mutta sen muistan hyvin, että tilaisuudessa nähtiin Hannu Siitosen mahtavia videoita mm. kuukkelista ja ilveksenpennuista. Niitä näytti kuukkelitutkija Bo-Göran Lillandt, joka kertoi ja näytti karmeita kuvia metsätuhoista kotiseudullaan. Ja siis kuukkelin elinalueiden tuhoutumisesta. Itse olen tuon jälkeen tehnyt jutunkin (Maaseudun Tulevaisuuteen) tästä tutkijasta. Itse seminaarikuva on kuitenkin otettu ihan harrastusmielessä.

Viikko 44 - Sairasta sakkia

2011-11-09T09:20:00.004+02:00

Tätä haluaisin itsekin nyt tehdä! Tosin ilman tokkuraa: Vallulta on poistettu hammas nukutuksessa, mistä se on tässä kuvassa toipumassa. Myös silmässä sillä oli haava (metsässä rymyämisestä), joka vaatii hoitoa. Koiravanhus saa nyt kolmea lääkettä päivässä kymmenen päivän ajan. Ja vain pehmeää ruokaa voi syödä hän.

Kehuin tuttuni luomutilan kotisivuja, että kuinka kaunista heillä onkaan. Hän vinkkasi, että kuvakulmilla saa paljon aikaan, väitti, että heillä on ihan röttelöisessä kunnossa paikat. En kyllä usko, mutta tokihan sekin on totta, että kuvakulmilla ja rajauksilla saa aikaan vaikka mitä. Ohessa ehkä epäedullisinta kuvakulmaa mitä voi, mutta informaation vuoksi: tässä tasataan tietä. Kyllä, pikkuautolla. Se on tarkkaa hommaa nääs.

Ei ehkä ihan Strömsö-näkymä tämäkään, mutta toimii. Kissat siirrettiin asumaan talliin, ja tässä on niiden ruokapaikka. Se on entinen kanihäkki, jossa ei ole kantta, eli kissat pääsevät kulkemaan miten tahtovat. Koirat eivät pääse tuonne, joten kissojen on siellä hyvä ruokailla. Makuupaikat Lissu ja Aapo ovat kuitenkin hakeneet lämpimästä pannuhuoneesta hevostallin vieressä.

Viime viikon ja tämänkin meillä on sairastettu. Ensin sairastui lapsi, sitten minä ja sitten koira. Tuntuu, että sairastelun vuoksi oikein mikään asia ei ole edennyt. Olen tehnyt tilan hommista vain minimit ja pakolliset. Ilmastonmuutos aiheuttaa valheellisen tunteen, ettei tässä nyt mikään kiire ole - pellotkin ovat vielä ihan vihreät.

Parhaillaan olen antibioottikuurilla, ja sepäs onkin sellainen lääke, että meinaa pyörryttää ja kuvottaa yhtäaikaa, kun sen ottaa. Sanotaanko, että pari viikkoa kuljetaan sammutetuin lyhdyin. Elämän on kuitenkin jatkuttava, vaikka fiilis on sama kuin Vallulla yläkuvassa.

Jatkosuunnitelmia, kun paranen:
* Pitäisi saattaa yksi tilan tuotteistamme niinsanotusti kauppakuntoon.
* Hevosten talvitarha numero 1 kuntoon (viimeistään pakkasten alkaessa).
* Maatalouskoneita pitäisi saada talviteloille hyvästi.
* Lämmitys tänne työhuoneeseeni, kiitos. Nyt lämmitän tätä sähköpatterilla, ei hyvä. Pieni putkityörupeama siis odottaa.
* Pihavalo ja kuistivalo toimintaan, nyt kopeloidaan menemään otsalamppujen kanssa.

Viikko 43 - Perunaa ja miten Frank sen tekisi

2011-11-02T09:55:00.003+02:00

Ville-kissa löytyi kylmänä naapurin takapihalta. Nyt siis selvisi, että Ville todellakin on kuollut eikä karannut, mitä en uskonutkaan. Ikävää, mutta ihan hyvä, ettei enää tarvitse elää epätietoisuudessa. Kuolisyystä ei tietoa. Nyt Ville meni pellon multiin. Oli kyllä hyvä kissa tämä Ville, joka asui täällä jo ennen meitä.

Viime viikolla on nostettu perunaa. Tässä Vallu tauolla. Nostihan se sitä pottua ahkerasti.

Aika monta tällaista kuormaa on pellolta tuotu ja kannettu tuvan lattian alla olevaan kellarikuoppaan. On muuten hyvää perunaa, meillä ei todellakaan karpata.

Hevosten talvitarha/kenttä on edennyt, uskokaa tai älkää. Kuvassa talviaitauksen osa 2. Ei tämä kovin talviselta kyllä näytä.

Kekellä ja Vilmalla on lenkille lähtiessä nämä heijastinliivit. Sitten ne leikkitappelevat ja liivit vaan repeilee.

Viime viikolla on:
* Löydetty ja haudattu Ville-kissa.
* Nostettu perunaa ja vähän punajuurta ja porkkanaa.
* Kuoriutunut kaksi tipua, toinen heinäladossa ja toinen sentään kanalassa.
* Tilattu rekkakuormallinen sepeliä tallin takaa menevälle ajotielle, reitille joka johtaa mm. ratsastuskentälle (joka on siis hevosten jaloittelutarha, jota itsepintaisesti meillä nimitetään ratsastuskentäksi, en tiedä miksi). On myös laitettu suodatinkangasta kriittisiin kohtiin. Kyllä kuravelli muuttui sitten hyväksi. Nyt odotetaan pakkasia, jotta voitaisiin tehdä se varsinainen tarhakin vielä.
* Haettu hevoset vihdoinkin laitumelta kotiin. Suomeksi=hevosten aitaus on ollut kaukana tästä pihapiiristä, ja se ei ole ollut kovin pitävä ratkaisu. Nyt niille on tehty talviaitaus tuohon tulevan jaloittelutarhan viereen. Tarkoitus on, kun tarhanpohja valmistuu, rakentaa siihen ympärille aita ja yhdistää nämä kaksi aluetta toisiinsa portilla. Talven aikana voi sitten vaihdella paikkaa, missä oleskelevat, tai jopa laittaa hevoset vierekkäisiin aitauksiin, jos esimerkiksi löytäisin jostain kaupasta aikaa, että voisin treenata Nellaa siinä toisessa aitauksessa.
* Kolaroitu auto niin, että enää en rakasta farmari-Patonkiani koskaan näe. Peräänajon seurauksena se meni lunastukseen. Nyt kokeillaan, miten onnistuu yhden auton kanssa eläminen. Varsinkin, kun se yksi auto ei ole mikään maatilan tilaihme, vaan pikemminkin töölöläismummon kauppakassi.
* Siirretty kissat Lissu ja Aapo asumaan talliin. Se meni kivuttomasti, ovat siellä jo oppineet tallin tavat. Huvittava sen sijaan oli Rokin ensireaktio kissoihin: tarhasta palannut 500-kiloinen hevonen pelästyi tallin käytävällä istunutta pikkukissaa niin, että juoksi samantien kirkuen (jos hevonen osaisi kirkua, nyt se olisi kuultu) ulos.
* Siirretty viljat kuivurista uusiin viljalaareihin. Sen johdosta rotat ja hiiret suunnittelevat poismuuttoa tältä markilta.

Viime päivinä on taas ollut niin paljon tehtävää, että olen joutunut miettimään, miksi tällaista joku tekee. Yllättävän moni kuitenkin tekee. Mahtaako olla ihan trendi, että kaupunkilaiset ostavat maatilan, usein rahan puutteessaan heikkokuntoisen, ja ryhtyvät raatamaan 24/7 sen eteen. Milloin mikäkin omavarais-tilamyynti -visio voimavaranaan. Valokuvaaja-kollegani nimittäisi näitä ihmisiä kirkasotsaisiksi. Mutta, kuten maatilaa etsivä ystäväni on huomannut, maatiloja on aika vähän tarjolla. Maatila myytävänä -ilmoituksia tosin on, mutta tarkempi tutkiskelu paljastaa, että välittäjät pitävät maatilana taloa ja hehtaarin tonttia. Pellot on jo aikapäiviä myyty tilakeskusten ympäriltä. Juuri kuulin pirkanmaalaisesta pariskunnasta, joka sai kyllä ostettua maatilan ja lampolan ja systeemit, muttei maata paria hehtaaria enempää. Vuokramailla tiemmä moni pientilallinen lampaitaan ja kyyttöjään hoitelee.

Tanskalainen Maajussi -ohjelman Frank on myös kirkasotsa, mutta toki meitä monia muita monin verroin parempi, koska on tuotteistanut uurastuksestaan menestyksekkään televisiosarjan. Ohjelman iloisen tunnelman ohi jos osaa katsoa, näkee kyllä, miten suuria vaikeuksia Frankillakin tilallaan (joka on vissiin tosi pieni) on. Hän mm. hankki heti maalle muutettuaan kaksi isoa työhevosta, mutta edes viiden vuoden jälkeen hän ei ole päässyt tekemään niillä juuri mitään työtä. Ei se niin yksinkertaista ole; välineet rikki ja hevoset kouluttamattomia. Toisaalta, hän ei hevosia edes tarvitsisi. Hassulta se vaan näytti, kun hän äesti hevosella aarin palaa...

Millainenhan jakso Suomalainen Maajussi -ohjelmaan olisi tullut eilisestä kahden tunnin käsin, traktorin ja puupalikoiden kanssa ähräämisestä, jonka lopputuloksena nostalginen Pomo-kylvököne saatiin pois auton peräkärryltä (jota veti se töölöläismamman pikkuauto) ilman kurottajaa tai kaivinkonetta, joilla todelliset nykypäivän maajussit tuollaiset vehkeet viskovat paikoilleen? Lisähaasteena tilanteessa oli tietenkin säkkipimeys, johon heikon avun toivat otsalamppujen vaisut valokeilat. Kirjaimellista kirkasotsaisuutta.

Viikko 42 - talvi tulee, olenko valmis?

2011-10-24T10:03:00.003+03:00

Vastaus otsikon kysymykseen kuuluu: en todellakaan. Kaikenlaista pitäisi kumminkin ennättää tehdä ennen kuin tulee oikeasti pakkaset ja lunta. Ylimmässä kuvassa nyt kuitenkin Suosikki-kana, joka on vapaa kuin taivaan lintu, paitsi ettei osaa juuri lentää. Suosikki on kaiken päivää pihassa vapaana, iltaisin menee sitten kanalaan. On sillä seurana kukko ja muita kanoja, mutta Suosikki on hyvin itsenäinen ja kulkee paljon omin päinkin. Suosikki on ensimmäisiä kanojamme eli aikanaan Alajärveltä viikon vanhana tipuna haettu. Esimerkillisen kesy ja viisas kana.

Tässä kuvassa on uusi kissamme. Aapo (kuvassa) ja siskonsa Lissu tulivat meille mutkan kautta perheestä, jossa parin viikon kissaelämän jälkeen oli huomattu pahaa kissa-allergiaa. Kissanpennut tarvitsivat siis nopeasti uuden kodin. Täältä löytyy. Saa nähdä, ilmestyykö kadonnut Ville-kissa vielä jostain. Tuskin.

Ja lyhyesti tapahtunut-listausta viime viikolta:
* On osallistuttu Tiken satotutkimukseen.
* On valmisteltu tietä hevosten talvitarhaan niin, että on mahdollista, että rekka voisi loppuviikosta sinne tarhaan ajaa ja viedä soraa.
* On tehty lantapatteri-ilmoitus kaupungille.
* On saatu kaksi uutta kissaa.
* On loukutettu pirun paljon hiiriä sisältä ja ulkovarastosta. Pikkukissatkin söivät yhden.
* On siivottu kissoille tallista/verstaasta vanha kaninkarsina. Toistaiseksi pennut ovat vielä työhuoneessa.
* On haettu pellolta perunaa kaksin käsin, mutta suurin osa on vielä pellossa.
* On viety hevosia aamulla kauas laitumelle ja illalla takaisin niin, eikä juuri muuta asiointia niiden kanssa. Ei vaan ole ehtinyt. Myös päiväkodissa oli syysloma viime viikolla, joten Anna on ollut kotona.
* Olen ollut monena päivänä koko päivän poissa juttukeikoilla.

Viikko 41 - Rottasotaa ja masinismia

2011-10-17T20:45:00.004+03:00

Vanha kunnon Sampo55 puimakone siinä ilmaan nostetaan. Kone on palvellut viimeksi 60-luvun alussa, kunnes sen korvasivat puimurit. Toiset maatilat nykyaikaistavat konekantaansa. Pakko tietenkin tehdä jotain (kaikki) toisin kuin muut, joten yksi suunta on entisaikaistaa konekantaa. Hinta nolla euroa.

Samat kunnon kiireet jatkuvat, ei auta minkään. Siksi tässä alla lyhyt listaus viime viikon tapahtumista, en nyt ennätä tarinoimaan pidemmästi:

* Hirvikausi on alkanut, eikä siinä mitään paitsi että hirvikoira tuli pihaan ja puri Vallulle kunnon tikin rintaan. Parantunee.
* Haettiin Luhalahdelta Sampo-puimakone. Se on siis vehje, jonne niitettyä viljaa syötetään, ja joka sitten pui sen siinä paikalla. Voimanlähteenä esimerkiksi traktori. Aika näyttää, saadaanko kone toimimaan vielä.
* Ville-kissa ei ole palannut kotiin. Tuskin on elävien kirjoissa enää. Valitettavasti tämä lienee totuus.
* Kissaa tarvittaisiin, sillä hiiret yrittävät muuttaa sisätiloihin oikein joukolla. Naps naps sanovat hiirenloukut, mutta kyllä kissa on aina kissa. Rottiakin on esiintynyt kanalassa, niitäkin erilaisilla keinoilla on lahdattu.
* Naapurin Sinikka toi olkipaalin, joka pyöritettiin heinälatoon. Hevosten kuivikkeeksi sitä käytetään, kun turve on loppu ja ei vaan sisu riitä ostaa sitä lisää. Omat oljet jäi suurimmaksi osaksi peltoon.
* Suosikki-kana on ottanut koiran roolin. Ainakin se seuraa joka paikkaan. On "apuna" siivoamassa tallia, rakentamassa viljalaareja jne.
* Olen käynyt juttukeikoilla mm. aurinkokeräinkeksijän luona, sikatilalla ja rakennustyömaalla.
* Viikon 42 ensimmäisen päivän lisäväri: ajoin kohti Vaasaa ja edelläni ajoi omituista vauhtia Megane. Satasen alueella se meni kuuttakymppiä, välillä kahdeksaakymppiä ja taas kuutta. Motarilla menin sen ohi ja tottakai katsoin, minkälainen kuski siellä toilailee. Varmaan joku ikäkuski tai teini i-podit korvissa. Mutta ei, autoa ajoi henkilö apinapuvussa. Oli siis apina-/gorillapuku maskeineen päivineen yllä. Siis mitä?

Nella kurottaa täysiä ja yltää rapsuttamaan itseään takajalalla korvan takaa. Meillä vaan "laidunkausi" jatkuu.

PS. Kiireiden tiimellyksessä kävi mielessä, voisiko tämän (varsinaisen) ammattinikin eli lehtijuttujen kirjoittamisen hoitaa ranskalaisilla viivoilla? Sitten ei tulisi tuotua omaa näkökulmaa juttuihin. Vaan pidättäydyttäisiin faktojen luettelemisessa, ja lukija saisi sitten niiden perusteella itse muodostaa mielipiteensä. Tämä ajatus tuli mieleen PP:n ohjaamasta ja Jari Tervon kirjoittamasta Moska-draamasarjasta, missä toimittaja nimeltä Kutemajärvi sanoi, että toimittaja voi kertoa samasta asiasta aivan eri tavalla - kirjoittaa paskasta kultaa tai päinvastoin - vain mieluisensa näkökulman valitsemalla.

Viikko 40 - Toisinaan Hän tulee puimurin muodossa

2011-10-03T10:08:00.007+03:00

Tätä näkyä lähes palvottiin sunnuntaina. Epätoivoiset niittotalkoot ja antiikkipuinti keskeytyivät, kun saksalainen tekniikka miehistöineen tuli ja korjasi sadon kahdessa tunnissa.

Puimuri tuli aivan juuri viime tipassa. Öljyhamppu kun uhkasi jäädä puimatta, kun emme saaneet ketään puimaan. Aivan otollisimmalla hetkellä puimuri kuskeineen tulikin, pelastavana enkelinä ja pui Finolan mitä puhtaimmin. Kreivin aikaan. Tämä oli harvinaisen onnistunut hetki, sillä yleensä meillä kreivi ehtii syödä, pyyhkiä suunsa ja lähteä maksamatta ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään. Siispä suuret kiitokset Pellonpekolle, Volokselle ja mitä näitä nyt on.

Öljyhamppukasvusto oli paikoin tosi korkeaa, yli parimetristä. Peltolohkon takaosasta oli käyty verottamassa. Asialla oli ollut ihminen, sillä peltoon oli kahlattu ja sieltä keskeltä katkottu paksuja kasveja parempaan talteen. Vielä vaan joku on niin tyhmä, ettei tajua sallitun öljyhamppulajikkeen kehittävän huumausainepitoisuutta. Sillä siis EI SAA PÄÄTÄ SEKAISIN. Ilmiö, jossa "hippi" käy verottamassa kasvustoa, on silti kuulemma yleinen. Jossain viljelysivustolla neuvottiin, että tätä tuholaista houkuttavat kirkkaat värit ja rumpumusiikki. Saaliin se piilottaa nopeasti ponchonsa taskuihin. Ei olla kyllä rummuteltu, mutta niin vain joku oli tänne perämettään eksynyt. Tosin pelto näkyy selvästi korkempana muista kasvustoista, ja näkyy metsätielle asti. Siinä on paljon liikennettä, joten oli kai arvattavaa, että sieltä joku viitsii tulla varkaisiin. Enimmät tuhot kyllä taisivat olla viherpeippojen tekemiä. Niitä on hamppukasvuston kimpussa ollut satoja.

Tässä lyhyesti muuta, mitä viime viikkojen aikana on tapahtunut:
* On puitu vehnä, ohra, härkäpapu-kaura, öljyhamppu.
* Em. viljat on kuivattu omassa kuivurissa ja äyskäröity laareihin.
* Luomutarkastaja kävi tarkastamassa ja läpi meni tarkastus.
* Ville-kissa on ollut kateissa kolme viikkoa. Myös naapurustosta on kissoja kadonnut.
* Vallu-koira on vanhentunut, varasin sen jalkavaivojen takia sille eläinlääkäritarkastuksen loppuviikolle.
* On kiitetty päätöstä olla ottamatta vuohia vielä tänä vuonna.
* On satanut vettä kuin sademetsässä, joka päivä ämpäristä kaataen.
* Olen tehnyt omavaraisimman ruokalajin so far: perunavuoka, jossa perunat, porkkanat, punajuuret, härkäpapu ja kananmunat omasta tuotannosta. Maitotuote on edelleenkin kaupasta. Tosin pääsin ostamaan hieman länsisuomenkarjan tinkimaitoa, joten ei huono sekään.

Tyypillinen tilanne. Keke istuskelee kaikessa rauhassa, Vilma on lähestymässä tuhatta ja sataa ja on noin 0,0005 sekunnin kuluttua kiinni kameran linssissä.

Tässä aikaisempia puinteja, sateiden välissä tehtyjä. Peräkärry on Harmaafergun, joka odottaa vielä uutta rengasta puhjenneen tilalle. Puimuri ei selvästikään ole tilan oma.

Viikko 35 - digital detox

2011-08-31T09:05:00.001+03:00

Blogin kirjoittaja jää ainakin joksikin aikaa osittaiselle digital detox -kuurille, joten päivityksiä ei hetkeen tiedossa. Kiito mielenkiinnostanne.

Viikko 35 - Taistelua

2011-08-29T10:05:00.006+03:00

Ville meni omenapuuhun, kun kyllästyi koiriin ja lähinnä niiden seuraavassa kuvassa nähtyyn touhuun.

Keke ja Vilma pystypainivat lähes tauotta. Aamulla klo 6.35 tämä alkaa ja päättyy illalla noin 21.00.

Vallu on useimmiten erotuomarina, eli menee hyvinkin herkästi kertomaan muille koirille, koska on aika olla rauhallisemmin.

Omat päivät ovat nyt sen verran kiireisiä, että herää kysymys, kuinka pitkään voivat jatkua erityisen kiireiset ajat. Tuntuu, että ne on aina. Aina on huono hetki tehdä jotain muuta kuin töitä. Jonkin verran on kuitenkin saatu mehua tehtyä, keitettyä härkäpapua pakkaseen ja kerättyä mustikoita. Ja vähän kanttarelleja. Huomattavasti helpommin ne eineet sieltä citymarketista kyllä saisi. Hevoset ovat saaneet olla laitumella täysin vailla hommia. Tosin eivät ole niitä pyytäneetkään.

Kaikesta huolimatta olen selaillut hieman Maamiehen käsikirjaa vuodelta 1912. Siellä neuvottiin rahkasammalen olevan ylivertainen eläintilojen kuivikkeeksi. Ja kehotettiin tuoretta maamiestä liittymään oitis paikalliseen rahkasammalen kuivatusosuuskuntaan. En vaan millään löydä niiden Facebook-sivuja, että voisin liittyä.

Viikko 34 - Mistä tietää että on?

2011-08-23T12:27:00.002+03:00

Maija Vilkkumaan laulun sanoja mukaillen. Tiedän kyllä, että Nella ja Rokki ovat ystäviä keskenään. Mutta mistä tietää, mitä hevoset minusta ajattelevat?

Usein kyllä tulee sellainen fiilinki, että hevonen on kiitollinen, ja yrittää oikein käyttäytyä ystävällisesti. Esimerkiksi hyvän lenkin jälkeen, kun otetaan satula pois ja heppa saa kunnon kumisukakäsittelyn. Todellisuudessa en oikein varmaksi voi tietää, piittaavatko ne ihmisestä palvelijaa enemmän tuon taivaallista. Nellan perään Rokki kyllä hirnuu, mutta ei meikäläisen ikinä.

PS. Kävin Nellan kanssa hiljan metsäkävelyllä, eksyin, ja osuimme ihan umpimetsään, melkein upposimme suohonkin taas. Oli siis naruriimulenkki. Metsässä rämpiminen on, sen sain taas huomata, rankempaa kuin mikään tasamaalla juostu lenkkarilenkki.

Viikko 33 - case Vilma

2011-08-18T11:36:00.007+03:00

Vilma-koira tuli lääkärireissultansa ja palasi meille lopulliseen kotiinsa. Vilma steriloitiin, koska ei se oikein muuten voisi asua kahden uroskoiran taloudessa. Kouluttamista Vilmassa kyllä vielä on, ei se ihan heti opi talon tavoille. Se mm. lähtee auton perään, joten jos kotoa poistuu, pitää Vilma laittaa sisälle. Tai kuten tänä aamuna tein, kun vein lasta päiväkotiin - otin Vilman autoon mukaan. Kun palasin päiväkodin sisältä pihalle, oli Vilma siirtynyt kuskin paikalle. Siis farkun takaosasta. Olen monta vuotta sitten jo ruuvannut sen koiraverkon sieltä pois, koska Keke ja Vallu eivät koskaan ole tulleet sieltä perältä penkkien yli pois.

Tallissa asuvat pääskynpoikaset ovat nyt oppineet lentämään, mutta ahtautuvat illan tullen pieneksi jääneeseen pesäänsä. Päivät ne viettävät tallissa kärpäsiä pyydystäen. Tai ainakin siltä näyttää, että niiden emo opettaa niitä saalistamaan.

Entiseen navettaan/sikalaan eli ulkorakennuksen toiseen päähän emme ole juurikaan kolmeen vuoteen edes koskeneet. Nyt tilaa tarvittaisiin, joten aloitimme siivousurakan.

Vilma on ihailtavasti mukana ihan jokaisessa tilan toimessa. Kiltti se kyllä on, eli ei enää jahtaa kanoja eikä kissaa.

Kyyhkysmetsästysaika alkoi viime keskiviikkona, mutta eipä siitä suurta haittaa ole ollut. Tähän aika lähelle kokoontuu metsästäjiä kyllä, mutta ilmeisesti joku kyttäyskoppinsa on tuossa vähän matkan päässä metsäsaarekkeessa, että laukaukset eivät tänne osoita eivätkä pahemmin ole häirinneet. Kanat kyllä reagoivat ammuskeluun kaakattamalla kovasti. Hevoset eivät ole piitanneet. Tulevana lauantaina alkaa sorsastusaika, mutta ei täällä mitään sorsia juuri ole. Toivottavasti ei siis metsästäjiäkään. Pahimmillaanhan se sorsastusaika tai varsinkin sen alku on ollut sivullisille aina ankeaa. Ja tietty niille sorsillekin.

Hippos-lehdessä oli juttu hevosen ähkystä ja lihavuudesta. Laihduttamisvinkki oli aika ilmeinen: kuluta enemmän kuin syöt. Mutta konkreettinen vihje kuului näin: lisää hevoselle puoli tuntia kävelyä joka päivä, niin laihtuminen alkaa. Puoli tuntia kuulostaa vähältä, mutta kun esimerkiksi tänä aamuna tein Nellan kanssa metsälenkin ratsain, käynnissä koko matkan, oli Nella hikinen jo sen tunnin reissun jälkeen. Syy lienee vaihtelevassa metsäpolussa, eli tasaisella tuskin Nella(kaan) hikeen pelkästä kävelystä tulisi. Yritän ehtiä enemmän Nellan kanssa maastoon. Ehkä voisimmme enemmän lähteä metsään jalkaisin, pelkkä naruriimu mukana, niin valmisteluihin ei kuluisi niin paljoa aikaa. Yleensähän ratsastan 1 - 2 tuntia ja oheistoiminnot päälle, joten harrastuskerta vie hyvinkin sen kaksi ja puoli tuntia. Riimulenkille voisi lähteä tuosta vain, ja puoli tuntia riittäisi. Sitä paitsi naruriimusta saa helposti myös jonkin sortin päitset, jotta voinhan hypätä selkään, jos en itse jaksakaan kävellä.

Tv-vinkki: 31.8. alkaa Tanskalaisen maajussin uusinnat, sarja tulee alusta alkaen jollain Ylen kanavalla, olisiko ollut TV2. Aikaisemmin se tuli Fst:ltä. Eli keskiviikkoisin.

Viikko 32 loppumaisillaan - Hanskat käteen!

2011-08-12T10:03:00.005+03:00

Vihdoinkin tällainen kuvakulma. Jaana K. tuli ratsastamaan, ja sai mennä tällä kertaa Nellalla, kun itse nousin Rokin korkeaan kyytiin. On se aikamoinen erämaan laiva Nellaan verrattuna. Mutta varmajalkainen maastopeli. Kyllä Rokki tykkäisi enemmänkin päästä maastoon kävelylle. Pienen ravipätkän jälkeen se kuitenkin heti yski, joten vauhtia se ei vaan kestä. Ei kyllä tarttekaan. Lenkin jälkeen ratsastimme hevoset suoraan laitumelle, missä onkin nyt aivan mahtavaa, kun ei ole paarmoja enää. Eläköön syksy.

Lasikuitukepit on viheliäisiä, tavallaan, mutta on ne aika käteviäkin. Nyt alkaa keppejä olla riittävästi niin, että saadaan ensi kesänä parikin isoa laidunta yhtä aikaa pystyyn.

Anna on vasta kaksivuotias, mutta erittäin mielellään lähtisi ratsastamaan. Ei auta, Nella ei ole riittävän rauhallinen talutusratsastukseen. Pitää viedä Anna joku päivä Seinäjoen poniravikoululle shettiksen selkään. Hyvin on ainakin turvallisuusoppi mennyt perille: Anna ei suostu satulaan edes sahapukin päälle, ellei päässänsä ole kypärää.

Mutta siis. Syksy on tullut, kun öiksi luvataan jopa hallaa. Aamuisin on ollut nyt komean aurinkoista, mutta kylmää. En löydä mitään hanskoja mistään tämän hellekesän jäljiltä, mutta kohta ne on kyllä saatava käyttöön.

Yksi kukoista on erottautunut muusta parvesta ja muuttanut tallin taakse. Siellä se pyörii hevostarhan liepeillä, eikä mene muiden luo. On siis yötkin siellä jossain ojassa yksikseen. Tiedä, mikä sille on tullut. Mutta turvallista sen ei ole yksin pihalla olla öitä. Voi olla, että kukon korjaa kohta kirves, ellei sitten sarvipöllo ehdi ensin.

Tallissa asuu taas pääskyjä, eli se sama pääskypari, käsittääkseni, pesii tallissa joka kesä. Tällä kertaa pesiminen on onnistunut pahaksi onneksi suoraan oven päällä olevassa pesässä, eli sieltä tulee täsmäiskuja alikulkijan niskaan kaiken aikaa. Pääskynpoikaset siis kakkivat aikalailla. Nyt ne ovat opettelemassa lentämään ja palaavat illaksi pesään. Pitääpä ottaa kuva, sillä se on aika hassun näköistä, kun isoiksi paisuneet poikaset tunkevat liian pieneen pesään vieri viereen.

Viikko 32 alkaa - uintiliikkeitä

2011-08-07T13:14:00.006+03:00

Olen viime aikoina ehtinyt vähän paremmin Nellan kanssa lenkille, mutta koska tiet ovat nyt kengättömälle kaviolle liian kovia (ja aina liian kivisiä), ollaan pääasiassa menty metsäpolkuja pitkin ja askellajina siis käynti. Ei siitä varmaan haittaakaan ole: Nella on punkero ja metsässä kävely on aika raskasta. Hevonen on ollut aina ihan hikinen lenkin jälkeen. Eilen osuin lenkillä kauhiaan kaatosateeseen - niitä on viime päivinä riittänyt. Pellot ja ojat lainehtivat, kohta voi harkita riisinviljelyä. Ei liene sitten ilmastonmuutoksella osuutta tähän: ensin pitkät kuivat hellejaksot, sitten massiiviset sateet? Talvella on tietty tiedossa 40 asteen pakkasia. Ääri-ilmiöt ovat tulleet jäädäkseen. Kohta harkitsen etelään muuttoa. Jos vain sieltä Laatokan rannalta annettaisiin myydä suomalaisille maatiloja, ostaisin heti.

Vilma-koira on ollut koeajalla meillä nyt parisen viikkoa kohta. Hyvin on sujunut. Ainakin on taas koira, joka jaksaa tulla joka lenkille mukaan. Omat on jo vanhoja tai laiskoja.

Vilma lähtee myös aina mukaan hakemaan hevosia laitumelta. Kyllä Vallukin tulee, mutta Keke ei ikinä. Vilma ei vaan osaa varoa hevosia vielä yhtään. Kuvasta poiketen kulkee yleensä ihan liian lähellä takajalkoja tai tekee yllättäviä loikkia hevosen editse. Onneksi hevoset ovat tottuneet koiriin.

Hevoset olivat kaksi kuukautta yhdellä ja samalla peltolaitumella, mutta nyt aitasin niille uuden loppukesän laitumen. Siihen kuuluu pala metsää. Ensi viikolla metsässä viihtyvä Rokki päässee maastoon myös muuten, kun ehkä sekä Erika että Jaana K. tulevat ratsastamaan. Pitää kaivaa Rokin päävehkeet naftaliinista.

Näkymä laitumen metsäosasta pellolle. Nyt on onneksi säät sellaiset (jos tätä sadekautta voi pitää onnena), että hevoset ovat yöt tallissa ja päivät sisällä. Turvallisempaa niin. Varsinkin kun ensi viikolla alkaa kyyhkysmetsästysaika, eikä sorsastuksen alkuunkaan ole pitkä aika. Hevoset eivät aamutuimaan ammuskelusta (tai mihinkään aikaan ammuskelusta) kauheasti tykkää ja aina on vaara, että jotkut urpot tulevat liian lähelle sotimaan.

Kanaparvessa on nyt neljä ihan pientä tipua. Hautojakanat vähän tappelivat niistä, enkä enää tiedä, kenen tipu mikäkin on. Alun epäselvyyksien jälkeen nämä kaksi emokanaa ovat nyt jakaneet huoltajuuden neljästä tipusta, ja sulassa sovussa niitä hoitavat.

Viikko 31 alkaa - saisi tulla jo syksy

2011-07-31T14:48:00.005+03:00

Kanaparvemme ulkoilee pääasiassa omassa aitauksessaan, mutta iltaisin päästämme ne kaikki irti pihaan. Nuoret kukot ottavat vähän yhteen, mutta hurjasta näkymästä huolimatta kyseessä oli vain harjoitusmatsi. Kukot eivät tappele, kun niillä on riittävästi tilaa.

Seipäille nostettu heinä on nyt (vasta) paalattu, ja kuivaa se onkin, kokemistaan rankkasateista huolimatta. Kanat tykkäävät kuopia heinänsiementä.

Nellan ja Rokin iso laidun on kestänyt ja palvellut kohta kaksi kuukautta. Nyt teen niille uutta laidunta heinäpeltoon, josta heinä korjattu. Siihen asti ovat tässä ratsastuskentällä. Tämähän onkin niin ratsastuskentän näköinen kolmen vuoden suunnittelun ja hitaan tekemisen jälkeen, että koko ratsastuskenttä-sana alkaa kuulostaa vitsiltä.

Etuoikealla oleva koira on ollut kylässä kohta viikon ajan. On oppinut jo olemaan ajamatta kanoja ja hevosia.

Kävin Nellan kanssa yöratsastuksella, vastoin tahtoani ratsastus venyi nääs ilta 23 jälkeen. Ei sovi pirtaani: metsässä pitäisi olla mielestäni jo rauha siihen aikaan. Sielläpä nyt mentiin kuitenkin, villieläinten ihmetykseksi. Ja kyllä huomaa, että alkaa olla syksy: yöllä on aika hämärää jo, ainakin metsässä.

Pimeyttä lukuunottamatta olisin valmis ottamaan syksyn vastaan. Ei olisi paarmoja eikä helteitä.

Viikko 30 - kotiseutumatkailua

2011-07-26T08:51:00.008+03:00

Toteutin vihdoin aikeeni, ja menin ratsastamaan aamuseitsemältä. Vähän ennen siis kuin paarma-aika on pahimmillaan. Menin sitä ns. uutta polkua ja päädyin mm. tällaisiin maisemiin. Aamulenkki on kyllä suositeltavaa, sillä silloin ei ole muuta liikennettä. Ainakaan nyt, kun ei vielä ole puintiaika.

Onkohan tämä autiotalo myytävänä, kun autiotalojen perään ihmiset kuulemma kyselevät? Hienolla paikalla ainakin oli. En tiedä yhtään, missä kohtaa kylää (ja mitä kylää) olin. Suunnilleen toki, mutten osaa näyttää paikkaa kartalta.

Melkein kuin olisi palannut Varsinais-Suomen maisemiin. Kotitilan lähellä ei kalliomaisemia juuri ole.

Ötököiden varalta piti laittaa tuulitakki. Juoksutakki on päässyt ratsastustakin virkaan. Ainakin näkyy metsässä...

Ennen tätä kuvaa ohitimme pienen pellon metsän keskellä. Siellä oli kolme kurkea aivan omissa oloissaan, kunnes huomasivat hevosen ja jäykistyivät siihen paikkaan. Ennenkin olen päässyt hevosen kanssa aivan lähelle kurkia. Isoja lintuja kyllä. Otin niistä kuvankin kännykällä, mutta eipä kuvasta selvää saa, joten en laita sitä nyt tähän.

Nella tykkäsi. Polku oli paikoin niin hyvä, että hölkkäilimme. Nellalle olisi muuten Mäki-Pohdossa taas tarjolla niitä Kannon Leenan koulutunteja, mutten ole vielä päässyt mukaan. Tunneista ilmoitetaan aika lyhyellä varoitusajalla, ja aina on ollut jo muuta sovittuna. Plus että en kehtaa mennä Nellan kanssa sinne tunnille, ellen ensin vähän itse viilaa sitä... pitäisi laittaa joku aamu heppa autoon ja ajaa Mäki-Pohdon kentälle ratsastelemaan.

Pitäisi ottaa jokatoisaamuiseksi tavaksi lähteä Nellan kanssa maastoon. Aamut ovat nykyään ainoita tilaisuuksia tehdä yhtään mitään, kun on niin pal muita tekemisiä. En ole koko kesänä pitänyt varsinaisesti lomaa, vaan töitä on ollut tasaisesti vähän koko kesän. Nyt huomaan, että se on huono juttu! Joka päivä on pitänyt stressata töistä. Ihan kuin ei olisi muuta tekemistä: heinä- ja muita peltotöitä, kanalan siivousta, hevosten hoitoa, remonttia... Kaiken kruunaa tietenkin päiväkodin sulkiolo juhannuksesta heinäkuun loppuun. Kaksivuotiaan lapsokaisen kanssa ei kauhean tehokkaasti tehdä muuta kuin leikitä.

Pitää sitten tämän viikon jälkeen, kun kaikki (suurin osa!) kesän yli roikkumaan jääneistä jutuista on saatu käsistä, pitää totaalilomaa töistä edes viikko.

Päiväkotiaika alkaa taas ensi viikolla, ja sinne aion ainakin jonkin verran viedä lasta pyörällä. Matkahan on mitä sopivin, 5 km, mutta se reitti... täällä ei ole pyöräteitä, eli matka pitää taittaa ison valtatien vartta 3 km verran. Pyörä"kaistaa" on vain nimeksi, ja työpaikka- ja rekkaliikenne valtava. Herrat ja rouvat päättäjät ovat kyllä saaneet reitille 24/7 (lähes) toimivat katuvalot, mutta fillaritietä ei vaan tule. Vaikka reitillä on lapsia ja aikuisia auton alle jäänyt vuosien varrella useita. Pitänee tehdä vähän tutkimusta, mikä aika aamusta ja mikä iltapäivästä olisi vähiten liikennöity, ja polkaista päiväkotiin silloin. Autolla ajaminen edestakaisin ei ole juttuni.

Kesän aikana on kanalaan tullut vain kaksi uutta tipua, suurin hautomisvimma kanoilla oli jo alkukeväästä. Yhtään enempää siivekkäitä ei kyllä tarvitakaan.

Liemessä Niemellä -blogissa (linkki oikean laidan linkkilistassa) oli kuvin näytetty talviaitauksen uudistamisprojekti, ja samanlainen aitaus täälläkin pitäisi saada ennen talvea aikaiseksi. Plus että se pelkkä aitaus ei riitä, vaan tarhan pohjakin on yhä yllätys yllätys tekemättä loppuun. Lomalla sitten?

Viikko 29 - yllätyksiä metsässä

2011-07-22T09:26:00.002+03:00

Kyllä Mustafa-kukko vain on komea. Ja herrasmies oikeen. Antaa aina ensin kanojensa syödä parhaat palat.

Tämä koirakaksikko (ja kissayksikkö) saa ehkä syksyn mittaan täydennystä, jos/kun meille tulee kolmas koira, kodinvaihtaja. Alle 1-vuotias narttukoira. Tulokas kävi viikolla itseään näyttämässä, ja ihan hyvin nämä kolme tulevat toimeen keskenään. 11-vuotias Vallu on tosin oma kärttyinen itsensä. Aina.

Otsikossa luvatusta yllätyksestä ei ole kuvia, koska en juuri koskaan pidä tallilla/ratsastamassa kameraa mukana. Olin Nellan kanssa juoksulenkillä (kyllä, juoksin siis itsekin, koska treenaan puolimaratonille pitkästä aikaa) ja osuimme sellaiselle polulle, jota en ollut mennyt varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Miksi, sitä en tiedä, sillä polku oli hevosen jalalle kertakaikkiaan täydellinen. Ei ole ihan jokapäiväistä, sillä yleensä metsäpolut on pilattu ojituksin/motoilla/risusavotoilla ja nuo yleiset tiet ja metsätiet nyt ovat tähän aikaan kovia kuin betoni. Ja polku vei uusiin maisemiin, eri kylälle, josta jälleen löysin lisää polkuja, ja joissa oli vieläpä hevosen jälkiä. Koirat mukanani en kuitenkaan voinut jatkaa tutkimusretkeä pidemmälle, täytyy mennä sinne uudelleen Nellan kanssa kahdestaan. Mustikka-apajiakin löytyi. Kun vaan saisi jostain aikaa mennä metsään.

Fast showta mukaillen: Viime aikoina olen syönyt lähinnä mansikoita. Niistäkään en ole tullu kuvia ottaneeksi, ja nyt paras mansikkasato on jo pakastimessa. Mutta mansikkata, sitä on syöty joka muodossa.

Viikko 28 - Naamiohuvit

2011-07-18T09:15:00.006+03:00

Rokilla on kärpäshuppu, ohutta verkkoa, Nellalla otsapantahapsujuttu. Molempien tarkoituksena karkottaa ne miljoonat pikkukärpäset, joita laitumella nyt on. Paarmat kaikkoavat öiksi, mutta kärpäsistä en tiedä. Ainakin tuo verkkosysteemi toimii hyvin. Olen pitänyt sitä Nellalla ratsastaessakin. Kuva muuten vääristää mittasuhteet: ihan noin paljon pienempi Nella ei Rokista ole. Rokin säkäkorkeus on 163 cm (sama kuin oma pituuteni) ja Nellan 144 cm.

Tämä yksi kukko ei vaan pysy kanatarhan sisällä, vaan lentää aina pois. Harvinaisessa kuvassa Ville istuu lähellä lintua. Yleensä se pelkää kanoja ja kukkoja, ja nämä jahtaavatkin Villeä aina tilaisuuden tullen.

Jos ihminen tekee ns. etusormiennätystä karkkilootalle, Rokki tekee ylähuuliennätystä ohrapellolla...

Kun vien Nellan laitumelle ja lähden hakemaan Rokkia, laukkailee Nella laidunta sillä aikaa päästä päähän. Ei malta odottaa kaveria.

Viikolla 28 eräs Erika-tyttö kävi ratsastamassa Nellalla. Tarkoituksena on, että hän tulisi jatkossakin silloin tällöin, ehkä vähän säännöllisemminkin, auttamaan Nellan liikutuksessa. Ts. menisi omatoimisesti ratsastamaan. Hyvin se eka maastolenkki ainakin meni. Olin mukana jalan. Kierrettiin Horman pitkä lenkki, ja nähtiin matkalla mm. tammojen ja varsojen (yksi varsa) kesälaidun. Se olikin Nellalle ihmettelyn paikka. Ei meinannut lähteä tammojen luota ollenkaan pois. Erika ratsasti lännensatulalla ensimmäistä kertaa, ja se tuntui hänestä vähän kummalliselta. Voihan hän käyttää halutessaan yleissatulaa. Itse en ole sitä käyttänyt sitten viimeisen Leenan tunnin eli moneen kuukauteen.

Sunnuntaina laittelin hevosten kavioita taas kuntoon pitkästä aikaa. Molemmilla on etusissa irtoseinäisyyttä. Harkitsen, josko pyydän vuolijan käymään vielä tässä ennen syksyä. Mutta pääpiirteittäin sain popot kuntoon itse.

Viikko 27 - Ei kai kukaan heinää enää seipäille laita?

2011-07-10T10:47:00.006+03:00

Vuonna 1975 heinät nostettiin seipäille. Piiat saivat huhkia leipänsä eteen.

Kuva on kyllä vuodelta 2011, kun Mervi ja Maija olivat ansiokkaasti apuna seipäille laitossa. Kesän kuumin perjantai, muuten, joten työssä oli lisähaastetta. Suurkiitos talkoolaisille. Laitoin viimeisiä seipäitä vielä yöllä klo 01.30. Seuraavana päivänä ajettiin niinikään tukalan kuumassa säässä heinäpaaleja pellolta sisään ja viime hetkellä, sillä noin 15 min viimeisen kuorman jälkeen alkoi kesän kovin rajuilma ja sade.
Etsi kuvasta koira. Kaksi koiraa. Keke ja Vallu ovat aina mukana töissä, mutta kuumus oli vähän liikaa niillekin.

Omatekoinen mansikkajäätelö: sekoita kaksi munankeltuaista ja oman maun mukaan sokeria. Vatkaa 2-3 dl kermaa pehmeäksi vaahdoksi. Soseuta tai pilko pieneksi mansikoita ja sekoita massat toisiinsa. Pakasta jäätelömuotissa tai vaikka pienissä annoskupeissa (esim. kahvikupit).

Mansikat ovat kypsyneet ja kypsymässä. Joka aamu klo 7 menen poimimaan niitä, kun ensin käyn ruokkimassa kanat. Omatarvehenkeen on tehty mm. mansikkajäätelöä (no, kerma ja sokeri pitää kyllä ostaa kaupasta). Ensimmäiset luomumansikat on jo myytykin, tosin vain synttärikakullisen verran naapuriin. Saa nähdä, tuleeko satoa riittävästi tänä vuonna myyntiin. Ennakkovarauksia on jo niin paljon, että ainakin mahdolliset tulevat mansikat on jo myyty. Oma pakastin täyttymässä hyvää vauhtia.

Viikko 27 - aamuyön elämää

2011-07-08T09:44:00.006+03:00

Taas tuli helle, joten hevoset päivät sisällä. Yllä kuva aamuyöllä otettuna klo 04. Silloin nukutaan makeasti. Mutta vaikka otin kuvan tosi kaukaa ja yritin olla huomaamaton, Nella huomasi minut heti.

Ja nousi tietty ylös samantien. Ja nostatti Rokki-paapankin.

Kun käyn yöllä katsomassa hevosia (kaukaa), ne usein kiertävät parijonossa laidunta ympäri. Kävellen. Sitten pysähtyvät syömään. Ja taas kävelemään. Liikuntaa saavat kyllä enemmän kuin talviaikaan tarhassa, se on selvää. Rokki makaakin päivällä aika paljon (tallissa). Rokki on aika pahasti paarmanpuremissa. Koetin lievittää tuskaa rypsiöljy-pikiöljy -sekoituksella, mutten tiedä auttaako yhtään mikään. Voisin laittaa sille Bucaksen ötökkäloimen vaikka ensi yöksi. Rokki ei vaan tykkää siitä loimestakaan.

Aamulla neljän aikaan laitumelta näkymä kotia päin. Hyvin näkyy auringon raja.

Viikot 26 - 27 Vuoteni murmelina

2011-07-05T16:37:00.009+03:00

Kuten Bill Murraylla, sama toistuu täälläkin uudestaan ja uudestaan. Heinätöitä on tehty, vaihtelevalla menestyksellä, mutta onpahan kuitenkin. Itse olen sairastunut kurkunpäätulehdukseen, enkä voi esimerkiksi soittaa puhelimella kenellekään, kun kurkusta ei kuulu kuin pihinää. Yskä on kuin hylkeen ääntelyä. Helteet ovat ohi, viikon verran hevoset laidunsivat yöt ja olivat paahdetta ja paarmoja karussa tallissa päivät. Nyt palattu normaaliin.
Pitäisi satsata parempaan kännykkään, jossa olisi laadukkaampi kamera. Anna ja Keke tarkastivat heinäkuorman.

Keke hyppää vaikka vauhdissa peräkärryn kyytiin. Vallu ei enää pääse hypäten tuonne lavalle.

80 % heinien paalausajasta menee tähän. Eli saksalaisen insinöörityön vikojen korjaamiseen.

Viikko 25 - Ne ovat täällä

2011-06-27T09:55:00.003+03:00

Blogi oli hetken aikaa asetettuna salaiseksi, koska tänne tuli jonkin sortin hyökkäys ja kaikki - siis kaikki - postaukset olivat saaneet noin 50 kommenttia, jotka sisälsivät vain hymiöitä. Sivu aukesi tosi hitaasti. En tiedä miten toimii nyt.

Mutta lyhyesti hevosista: jussiviikolla olen ratsastanut Nellalla maastossa ja muuten hepat ovat laiduntaneet. Paarmat ovat pikkuhiljaa ilmestyneet helvetinkoloistaan, ja piinaavat nyt etenkin Rokkia. Siirtyminen päivälaiduntamisesta yölaiduntamiseen alkaa olla pian käsillä.

PS. Uusimmassa Kantri-lehdessä (Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliite, kesä-heinäkuun numero) on muuten juttuni ratsastusvaeltamisesta.

Viikko 24 - ääriolosuhteita

2011-06-13T13:06:00.007+03:00

Koko viime viikon piti hellettä, ja kanoilla kului vettä. Kana on kai lähtöisin jostain viidakosta tai Intiasta eli on lämpimän eläin. Sisätiloissa ne kuitenkin ovat pahimmilla helteillä viihtyneet.

Tässä omenapuun ja pihlajan väliin asennetussa riippumatossa olen ehtinyt olla sen verran, että sain tämän kuvan otettua. Taustalla yksi työkoneistani eli yhden ihmisvoiman ruohonleikkuri.

Entisestä metsästä kuului kolinaa ja pauketta parin päivän ajan ja tämmöistä on jälki. Oliko avohakkuuaukealla käyty kolmas maailmansota vai onko tämä vain normaaleihin metsänhoidollisiin toimenpiteisiin kuuluvan kaivinkonemätästyksen saavutusta?

Ihan surkiaa. Lapsella ja kanoilla on sama hiekka(sora)laatikko.

Loputkin perunat on saatu maahan. Perunanistutuskoneella se käy.

Viime viikolla olen ollut lähinnä poissa kotoa eli juttukeikoilla. Olen käynyt tehtaalla ja pihvikarjapihatossa, jäänyt keskelle sotaharjoituksia, tarkastellut peltoviljelmää (jonkun toisen), tallustanut Offilta haisten Seitsemisen kansallispuistossa ja tehnyt viileän haastattelun kylmiössä. Riittävän lämmintä sen sijaan on ollut ajella ei-ilmastoidulla autollani pitkin maakuntaa. Olisko sellainen 50 - 60 astetta ollut autossa sisällä lämpö. Valitettavasti mihinkään viime viikon keikkapaikalle ei ole päässyt julkisilla (kun ihan sitä paria päivää ei voi oikein matkoihinkaan käyttää).

(Töiden) lisäksi olen saanut uuden kirjaidean ja tehnyt (taas) päätöksen, että jotain on asialistalta karsittava, tai en ehdi muuten edes tajuta mitä tapahtui kun elämä on jo ohi. Pitää vaan valita, mitä karsii. Eräs tuttuni jättäytyi juuri pois monelta sähköpostilistalta, ja päätti muutekin vähentää netin käyttöä, koska se tutkimustenkin mukaan tyhmentää.

Nyt, maanantaina 13.6., onneksi sataa, joten hevoset lähtivät aamulla oikein innoissaan laitumelle. Pitkä hellejakso tympäännytti nekin, ja paarmojahan se oikein helli. Helle.

Viikko 23 - erilaista kerrostaloelämää

2011-06-06T12:28:00.006+03:00

Vallun ja Keken suhde on monimutkainen. Pääasiassa Vallu kurmoottaa Kekeä henkisesti ympäri vuorokauden, mutta sitten yhtäkkiä hakeekin sitä leikkiin. Ja kilttinä poikana Keke lähtee heti mukaan.

Kanojen ulkonaliikkumiskielto tälle vuodelle päättyi 1.6. joten tässä sitä ollaan. Aikaisempina kesinä kanamme ovat ulkoilleet täysin vapaina pitkin pihaa, mutta sitä paskan määrää ei kestä erkkikään, joten nyt ulkoillaan aitauksessa. Iltaisin pääsevät sitten pihaan vapaina, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Kanat ovat illantorkkuja, joten vaikka pääsevät vapaiksi, astelevat tunnin-parin kuopsuttelun jälkeen kanalaan nukkumaan. Kakat kerätään sitten parhaan mukaan pois nurtsilta.

Hevosten laidun tieltä päin kuvattuna. Hevoset näkyvät tuossa vasemmalla. Yötä ei ole vieläkään oltu ulkona, koska sääsket kiusaavat liikaa. Tosin voi olla, että nyt helteiden koettaessa pitääkin ulkoilla yöllä ja olla päivällä pihalla. Jos paarmakanta kasvaa, ja kasvaahan se. Paarmoja ei hevonen kestä. Niitä viheliäisi kesäpaskiaisia!

Nellan kanssa iltamaastoilulta palaamassa. Päätään jo ravistelee, kun tietää, että kohta pääsee suitsista eroon ja nukkumaan. Yllättävän pitkät korvat näillä suomenhevosilla.

Olen asunut elämästäni 13 vuotta kerrostalossa. Tipumme asuvat vieläkin. Tuleekohan sanomista, jos alapuolisella parvekkeella asuu parveketupakoitsija? Itse olen ainakin ko. aiheesta peistä taittanut kerrostalovuosinani.

Kuvien lisäksi en nyt muista, mitä kaikkea viikon aikana tapahtui. Töitä teen ja perunat pitäisi saada maahan pian (peltoon, kasvimaalla niitä jo on). Heinätyöt kohta uhkaavat. Eipä muuta.

Viikko 22 - uusimmat ostokseni

2011-05-31T12:46:00.008+03:00

Ostin kakkostraktorin. Ja peräkärryn. Ovat jo sisäänajetut. Vuosimalli 1951. Ilmastointi vakiona.

Hevoset ovat olleet nyt isoimmalla laidunalalla pitkään aikaan. Ilmeisen hyvä sisältö, koska kumpaakaan ei tahdo saada sieltä pois. Paimenpoika toimii silti, siihen asennettiin autosta akku, kun vanha akkupaimen uuvahti jo viime kesänä. Laitumelle on tallinpihasta matkaa parisataa metriä ehkä.

Yläkuva: Nella on aina tulossa tervehtimään laitumelle menijää. Rokki takana oma, umpimielinen itsensä. Alakuva: Tätä tehdään paljon. Saattavat puolikin tuntia yhteen menoon rapsia toisiaan.

Tämänkin ostin. Kuka arvaa, mikä se on? Voin kertoa, että se liittyy maanviljelykseen, ei uusimpaan kesälaukkumuotiin.

Ja se kuva, mikä jäi ottamatta, harmittaa eniten: joka ilta viimeisellä kanalakierroksella kanalassa on odottanut hauska näky: tiput ovat asettautuneet alimmille munintapesille, niiden reunoille vierekkäin ja alekkain. Nuorikot istuvat orrella ja vanhimmat kanat ja pääkukko Mustafa verkkotasolla. Sieltä ne kaikki tillittävät omilta paikoiltaan. Eilen illalla oli tapahtunut muutos: tiputkin olivat siirtyneet orsille nukkumaan ja munintapesien reunoilla ei ollut ketään. Kertaheitolla päättivät siirtyä ikäasteikolla toiselle luokalle.

Viikko 21 - neljän tunnin maastoilu

2011-05-23T09:11:00.002+03:00

Olin viime lauantaina neljän tunnin maastoratsastuksella, ja nyt on alaselkä tulessa. En (valitettavasti) tehnyt retkeä omalla hevosella, vaan olin eräällä pirkanmaalaisella vaellustallilla tekemässä juttua. Aiheesta saa lukea lehdestä kesäkuun puolivälissä, informoin sitten mistä.

Työssäni pääsen siis joskus näinkin mukaviin asioihin osallistumaan. Yllä oleva kuva on kylläkin kotimaisemista ja Nellan selästä. Sunnuntai-iltana aika myöhään tein sen kanssa vielä maaston. Oma satula on kyllä paljon pehmeämpi kuin mitä viikonloppuna neljän tunnin ajan kulutin.

Maastoratsastus vieraissa maisemissa ja vieraalla hevosella teki kyllä hyvää siinä mielessä, että se antoi vähän perspektiiviä omaan tilanteeseen. Oli hassua ratsastaa täysin liikennevarmalla hevosella. En osannut edes pelätä, että hevonen pelkäisi autoja, koska tiesin, ettei se pelkää. Vieraaseen hevoseen oli paljon helpompi luottaa kuin omaan. Tavallaan. Nellahan ei ole kovin liikennevarma. Autoja ja varsinkin traktoreita kannattaa mennä kunnolla sivuun odottamaan. Omia maastojakin katsoin vähän uudella silmällä. Maastojahan täälläkin riittää, kun menee vain. Vaikka näin kesällä monet tiet ovat kovia, eli kiitolaukkapätkää ei useinkaan löydy. Jos vain uskaltaisin enemmän mennä teiden varsia, niin reittejä riittäisi täälläkin useaksi tunniksi.

Muuten on tosi mahtavaa, että hevoset ovat taas kotona. Siinä mieli lepää, kun aamulla varhain talutan pollet laitumelle muutaman sadan metrin päähän. Tai illalla myöhään haen ne pois. Ei ole kylvötöiden pärinääkään enää missään, eli hyvin rauhallista - kiitos siitä - on.

Hesarissa oli sunnuntaina juttua, että ihmiset ovat hukassa, jos kännykkänsä katoaisi. Siellä kun on koko elämä. Itse olisin varmaan vain tyytyväinen, jos puhelin katoaisi. Ensi järkytyksen jälkeen. Aivan mielelläni voisin elää ilman sitä kapinetta ja sen orjuutta. Samalla sivulla oli juttua uudesta kansantaudista, olikohan se kommariniska nimeltään. Se tulee siitä, kun jengi "kädet oravamaisessa puuskassa ja kaula mutkalla" näpyttää kommunikaattoriaan kaiken aikaa.

Viikko 20 - kotiinpaluun ja varovainen laidunkauden avaus

2011-05-18T16:36:00.003+03:00

Rokin ja Nellan laidunkauden avaus 18.5.2011. En uskaltanut syöttää niitä täällä kuin tovin näin aluksi.

Huomenna kylvetään, sanoi likainen maanviljelijä. Kylvöjä on tänä vuonna sietokyvylleni ihan liikaa. Siis aika ei riitä. Ja luomusiemenet muuten maksavat kultaa ja mirhamia.

Nyt on jatkunut sama haipakka kuin koko toukokuun. Hevoset kotiutuivat Ullan tallilta, mutta kuten varmaan kaikki paitsi minä tiesivät, ratsastuskenttä/hiekkatarha EI ole valmis, kuten piti. Sateiden vuoksi pohjan teko siirtyi taas tai oikea syy on tietenkin organisoinnin puute. Tarttisin life coachin.

Hevoset pääsivät siis suoraan laitumelle. Mutta en uskalla heti laskea niitä sinne kovin pitkäksi aikaa, joten pitää tässä nyt pelailla vähän näiden kuskaamisten kanssa. Lastaus Kirkolla sujui oikein hyvin ja Nella ja Rokki eivät olleet unohtaneet juuriaan eli kotiaan täällä ryysyrannalla. Onhan se ihan jees, että ovat kotona taas, mutten ymmärrä millä ajalla käyn ratsastamassa tai treenaan Nellaa muuten. Öisin sitte vai? (Toukokuut on hanurista!)

Tuo kuvassa näkyvä laidun on muuten väliaikainen eli kohta saan taas olla siirtelemässä lasikuitukeppejä ja aitanauhoja. Ei sitä erkkikään tajua, millainen työ noin pieneltä näyttävässä lopputuloksessa on. Jonkin verran vertaistukea sain kun luin oheisessa listauksessakin näkyviä Liemessä niemellä ja Jennin tekosia -blogeja. Aitausten tekeen menee kymmeniä tunteja!

Tajusin muuten, että on olemassa sellaisiakin lehtiä kuin Kodin Pellervo ja Maatilan Pellervo. Ihan loistolehtiä. Miksen kirjoita niihin? Näyttäisi, että kyseisten lehtien jokainen aihe on kiinnostava. Täytyy ottaa työn alle tämä.

Olen muuten hankkimassa lisää eläimiä. Suomenvuohia. Niistä sitten lypsän kahvimaitoni kuulkaa. Jep jep.

Viikko 19 - kevätkiireitä

2011-05-10T08:41:00.005+03:00

Tein tipulle terveyskengän teipistä ja pahvinpalasta. Joskus harvoin vastakuoriutuneilla tipuilla on varpaissa vikaa ts. ne eivät meinaa olla suorassa, vaan kääntyvät mutkalle. Joku puutos silloin lienee kyseessä. Tosin kyseinen tipuyksilö kuoriutui ennen aikojaan (joku naapuripesän kana oli ryhtynyt availemaan munaa), joten vaiva voi johtua siitäkin. Aikaisemmin muutaman päivän terveyskenkäily on parantanut vaivan, toivottavasti nytkin.

Tässä syödään silmät pyöreinä aamupalaa. Jonka tein seuraavassa kuvassa näkyvällä ammattilaisvehkeellä.

Eli tällä smoothieblenderillä... Ei kovin tehokasta eikä ajankäytöllisesti järkevää siis, kun kanoja alkaa olla jo sen verta paljon. Tällä rouhitaan kanojen herne-kaura ja leipäkin joskus. Voisi kohta harkita parempaa ja isompaa (sähkö)myllyä.

Kiirettä pitää nyt sen verran, etten ehdi lukua pitää. Pika pikaa sain Annan kanssa (tai Annasta huolimatta) pari riviä salaattia maahan ja tomaatintaimet koulittua, mutta siinäpä se. Paljon on töitä ja peltotöitä riittää. Tänään joudun vielä erittäin epäammattimaisesti ottamaan lapsen mukaan juttukeikalle. Onneksi kohteena on lapsiystävällinen Seinäjoen Poniravikoulu, joten menköön tällä kertaa.

Mutta vielä lyhyt katsaus Nellaan ja Rokkiin: hevosten hampaat on nyt raspattu (Rokilla ei piikkejä, Nellalla pari pahaa takana, minkä vuoksi tamma piti rauhoittaa) ja rokotukset pistetty. Juoksutin Nellaa liinassa ja tein naruriimulla vähän harjoituksia. Pitäisi tällä viikolla ennättää myös ratsastamaan. Tallinpitäjä meinasi, että jättää hevoset ehkä joku yö ulos, kun on niin hienot säät.

Viikko 18 jatkuu - keväthuoltoa ja juoksutuskokeiluja

2011-05-05T11:55:00.006+03:00

Ihailkaa! Se on niin kaunis tämä meidän Leivonella. Parhautta pienessä koossa.

Hevosilla on menossa ah niin tarpeellinen keväthuolto. On niin kätevää huollattaa niitä nyt kun asuvat ihmisten ilmoilla. On vuoltu kaviot ja ensi viikolla raspataan hampaat ja laitetaan rokotukset kuntoon.

Rokin kavioita vuollaan. Kovat ovat kuulemma kuin kivet - vuosikausien kengättömyyden ansiota. Rokki ei meinaa jaksaa pitää takasiaan ylhäällä. Kengittäjän mukaan moni keuhkovikainen (puhkuri)hevonen pitää vaikeana takajalkojen laittoa. Ilmeisesti joku silloin painaa hankalasti. Mutta kuosiin ne popot tuli hyvin.

Vuolun jälkeen halusin juoksuttaa Nellaa, kun kerrankin on siihen puitteet. Kotona ei tahdo olla riittävän hyvää alustaa eikä ainakaan sellaista, jossa ei kasvaisi ruokaa ja jonka ympärillä olisi kunnon aita. Ullalta lainasin vielä juoksutusvyötä (näkyy yläkuvassa) ja se olikin oikein kätevä. Yleensähän olen juoksuttanut ihan ilman sivuohjia tai sitten ihan reilusti ravisilat selässä kahdella liinalla niin, että liinat menevät kuolanrenkaista silanrenkaisiin ja sieltä käteeni. Vaatii vähän keskittymistä pelata kahden 7 m liinan kanssa. Siihen vielä juoksutuspiiska ja pukitteleva hevonen niin avot.

Juoksutus sujui ihan hyvin, vaikken sitä saanut videoitua onnistuneesti. Lisäkäsien puuttuessa siis. Tässä videopätkässä mennään alkukävelyä, ja siinä Nella vielä pälyilee joka suuntaan. Ja pyrkii ringin keskelle... asia, jolle en kamera kädessä oikein voinut mitään. Mutta poseerauksen jälkeen juoksutin Nellaa molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa ja homma sujui oikein mukavasti. Pitäisi useammin juoksuttaa, niin siihen tulisi hevosellakin rutiini. Kyllä se nääs sisälle pyrkii varsinkin vasemmassa kierroksessa.

Lopuksi vielä kuva eilisen bravuurista eli omatekoisesta jäätelöstä mansikkasurvoksen kera. Koska meillä noita kananmunia riittää, päätin tekaista jäätelön ja voin kertoa, että kuvassa näkyvä hahmo ei saanut sanaa suustaan jäätelöä vauhdilla lusikoidessaan:

Tein myös erityisen onnistunutta punajuuririsottoa tämän Putkiremonttiblogin innoittamana.

Viikko 18 - leikkasin kynnet ja ihmettelen YouTubea

2011-05-02T13:44:00.004+03:00

Nella ratsastuksen jälkeen 2.5.2011 aamulla. Mieli vetää jo ulos, missä kaikki muut jo ovat. Huomatkaa etukaviot, jotka tarvitsevat taas vuolua.

Ei ole ihan helppoa pienkanalanpitäjälläkään. Evira velvoittaa tästä lähin kaikki harrastekanaloidenkin pitäjät rekisteröitymään. Tautivaaran vuoksi. Nythän on liikkeellä kanojen tarttuvaa keuhkotulehdusta, ja harrastekanaloissa sitä on kai tavattu. Mekin olemme siis virallisesti nyt kanalanpitäjiä, ja laitettiin ne kanat saman tien myös luomuun. Niille ei saa siis antaa kuin luomuruokaa (ei juurikaan eroa aikaisempaan). Ja joitain muitakin säädöksiä siinä on, kanojen pitää mm. päästä ulkoilemaan tietty aika vuodesta. Sekään ei muuta mitään nykyiseen. Mutta ehkä tämän myötä kanojemme munia saa virallisesti myydä luomumunina, jos olisi myytävää. Nyt tipuja tulee siihen malliin, etteivät kanat haudonnaltaan ennätä munia.

Mustafa-kukon kannuskynnet olivat kasvaneet niin pitkiksi, että se teki niillä hankaumia omiin jalkoihinsa. Oksasaksilla ne leikattiin sitten.

Kevät on kiireistä maajusseilla, niin myös tällaisella mikrotason tilalla. Luomusiemeniä pitää tilata ja rahdata toiselta puolelta maata, koska luomusertifioitua siementä on pakko käyttää. Tilattu on. Vielä kun saisi ne maahan tuolla muiden maajussien traktoreiden rinnalla leikkirakkorilta näyttävällä Valmetilla.

Tilasin lisäksi autolleni korjaajan kotikäynnille. Auto on ollut seisontavakuutuksessa monta kuukautta rikkoutuneen jousen ja mystisten käynnistysvaikeuksien vuoksi. Nyt isolla autolla olisi enemmän kuin tarvetta, joten toivottavasti saadaan Patonki vielä henkiin.

Piru ja tätä kirjoittaessani muistui mieleen se soran tilaaminen jaloittelutarhaa varten. Pitää tilata 0-16 -kokoista mursketta sil viisiin, että siitä tulee pohjaan noin 20 cm kerros. Tarkoittaa monta euroa. Pintakerroksesta ei vielä ole lopullista päätöstä. Olisiko se hiekkaa vai haketta. Hake olisi hyvä, orgaaninen aine, mutta pitää kuoria pois ja vaihtaa muutaman vuoden välein.

Olen käynyt Nellalla nyt pari kertaa ratsastamassa kentällä Mäki-Pohdossa. Toisella kerralla sujui paremmin, eli Nella oli selvästi tottunut alueen autoihin, muihin hevosiin jne. Mutta pukki on laukannostoissa edelleen herkässä, enkä oikein tiedä miksi. Onneksi hammaslääkäri on tilattu, josko se siitä johtuisi. Seuraavaksi ajattelin kokeilla pitkästä aikaa juoksutusta, kun on kerran siihen sopiva tila. On kiva nähdä, miten eri askellajit sujuu, kun en ole selässä (ja suussa) häiritsemässä. Yksi laukka meni tänään muuten pilalle, kun satula alkoi yhtäkkiä luisua toiselle puolelle. Olen siis ratsastanut lännensatulalla, joka ei oikein sovi Nellalle. Vaihtanen yleissatulaan kohta taas, ja laitan uuden länkkärin etsintään. Parasta olisi, jos saisin vaihdettua tuon Simcon toiseen (pienempään), koska turha tuota uudenkarheaa länkkäriä on varastossa sitten pitää, koska Rokilla sille tuskin tulee paljon käyttöä olemaan.

Hauska katsella Rokkia siellä tallilla ja tarhassa, koska olosuhteiden muutoksen myötä paappa on saanut virtaa. Pörhistelee ja laukkailee tarhassa. Ja ilmeisesti myös hyppii Nellan selkään...

Nellasta puheen ollen, kovasti tekisi mieli päästä sillä töihin. Ei vaan ole ihan vielä niin pitkällä se työhevoskoulutus kuin allaolevassa videossa. Katsokaa ja ihailkaa. Tässä tavoitetta meillekin.

http://www.youtube.com/watch?v=h1hnFOEo6MU&feature=related

Viikko 17 - huoleton on hevoseton

2011-04-27T10:08:00.002+03:00

Kuvassa on Nellan ja Rokin uusi tallikaveri. En ole hankkinut uutta kopukkaa, vaan Nella ja Rokki muuttivat hetkeksi täysihoitotallille, jotta saamme laitettua kotitallilla tarhan kuntoon. Kuvassa takana ne muuttajat näkyvätkin.

Oli muuten ihan helppo homma lastata Nella ja Rokki koppiin ja kuljettaa. Molemmat tulivat (liinan hienoisella avituksella) koppiin tosi helposti, ja myös purku määränpäässä onnistui.

Nyt täytyy (tarhan remontista huolimatta) ennättää silti myös ratsastamaan, sillä tallipaikan vieressä on loistava ratsastuskenttä. Tänään olen jo ekaa kertaa menossa sinne Nellalla. Pitää harkita vielä, otanko lännensatulan vai tavallisen mukaan.

Hevoset tykkäävät rutiineista, mutta kyllä minä uskon Nellan ja Rokin tykkäävän myös tästä muutoksesta. Olivathan ne viime kesänä reissuni ajan myöskin tuolla samalla tallilla ja hyvin viihtyivät. Nytkin ne ottivat ihan lunkisti, kun tuonne tarhaan ne päästin. Toki asiaa auttaa, että saava olla kimpassa eli ilman Nellaa Rokki olisi kyllä ihan hukassa. Ehkäpä ja toivottavasti Nella saa myös oppia autoihin ja traktoreihin, joita tuolla ihmisten ilmoilla tieten enemmän liikkuu.

Ja nyt sitä kentällä ratsastusta sitten. Harvinaista herkkua pimeällä maaseudulla asuvalle.

Viikko 16 - eksyksissä

2011-04-20T11:11:00.002+03:00

Lupasin kuvia tipuista, mutta kaikki epäonnistuivat. Tiput eivät pysy sekuntiakaan paikallaan ja koska en mennyt kanalaan järkkärin kanssa, vaan pokkarin, kaikki kuvat sumeita. Lisäksi aikuiset kanat tuumivat, että mitä siinä niitä tipuja jahtaat, ja tuppasivat aina eteen. Kanalassa on nyt kuitenkin neljä tipua. Yksi musta kurkkaa tuossa.

Kaverini teki minusta joskus vuosia sitten jutun, jossa aiheena oli suuntavaistottomat henkilöt. Eksyn todella usein. Juuri eilen eksyin hevosen kanssa metsään - periaatteessa tuttuihin maisemiin, mutta kuulkaa kun kaikki metsät parturoidaan ja myllerretään nykyään samannäköisiksi raiskioiksi, ei ihme, että eksyy.

Viime päivinä tällä markilla on tehty kevätsiivousta. Katkottiin ja lajiteltiin parin vuoden takaisia (!) remonttilautoja, muun muassa. Raivasin myös hevosten tavaroista ihan roskikseen laitettavaksi rikkinäisiä ja homeisia kamoja, mm. ikivanhoja kilpasilojen patjoja. Alla kuva pienenpienestä tallin hyllystä, jossa säilytän päivittäin tai viikottain käytössä olevia tavaroita. Akkupaimen (oikealla ylhäällä) on tosin vasta odottelemassa laidunkautta.

Tallin hyllystö. Tallinhan pitäisi siirtyä tämän vuoden aikana ihan uuteen paikkaan, mutta siitä ei ole varmuutta, joten pakko varmaan edes vähän yrittää tämän nykyisen tallin siivona pitämistä. Varustehuone tallissani taitaa olla vain villeimmissä päiväunissani.

Viikko 15 - b-suunnitelmia

2011-04-15T09:14:00.007+03:00

Jotkut nuoret äiteet kuulemma kilpavarustelee lastenrattailla ja tykötarpeilla. Kuka voisi pistää paremmaksi tästä Kelpakka-lookista ja päheästä kulkupelistä?

Olin hakenut Jyväskylän opettajakorkeakouluun tai mikä nyt liekään. Piti valmistuvani monimuoto-opetuksena (työn ohessa) viestinnän opettajaksi ammattikouluihin. Tämä oli yksi varasuunnitelmiani maaseudulla asumisen mahdollistamiseen siltä varalta, että nykyinen freelancetoimittajan työ ei jossain vaiheessa kannattaisikaan. Vaan tänään tuli kirje, etten päässyt kouluun. Nyt on kehitettävä toisenlaisia back-up-planeja. Millähän ilveellä maatilan saisi jotenkin tuottamaan. Sitä kehitellessä kai jatketaan. (Ehkä tämä kouluun pääsemättömyys olikin aivan oikein kohtalon tekosia. Nyt ennätän pistää aivotoimintaani kirjan kirjoittamiseen?)

Viestinnän alan koulutuspaikkoja ollaan muutenkin vähentämässä, mikä on erittäin hyvä. Ihan liian paljon alallani on ylitarjontaa, myös freelancereiden puolella.

Välillä nämä elossapysymisen ja kehittymisen ja tulevaisuuden paineet vähän rassaavat. Kun ajan juttukeikalle pitkin jotain lakeuksien pitkää suoraa, tulee usein tunne, että nyt painan kaasua ja ajan kohti etelää enkä takaisin käänny. Sitten mieleen tulee Leevin Kerro terveiset lapsille -sanoitus ja ilman muuta tiedän, että ajan keikan jälkeen kaupan kautta kotiin.

Suunnitelma b hevosrintamalla toteutunee ihan kohta. Sain eilen tiedon, että Ullan tallilla olisi tallipaikat Rokille ja Nellalle kotvasen ajaksi. Kotvanen=se aika, kun saadaan tuo kenttä/jaloittelutarha kuntoon. Tätähän on rakennettu tällä kartanolla jo kohta kolme vuotta, josko tulisi valmista. Siinä tarhassa hevoset pääosin olisivat keväät ja syksyt. Kesällä tietenkin laitumella, ja talvella isompi talvitarha tietenkin. Niin ja kyllä siinä kentällä olisi tarkoitus ratsastaakin, vaikka tarhaksi se aidataankin. Pitää muuten ottaa se Kirkonkylän-aika hyödyksi eli käydä ratsastamassa Nellalla kentällä ja miksei maneesissakin. Ja jos Sonja mahdat tätä lukea niin jos ennätät niin kenties voisimme sen Nellan hieronnan saada sovittua toukokuun alkuun - ehkä olet kyllä kiireinen luvuissasi.

Kävin Nellan kanssa ratsastamassa Vähälläjärvellä. Onneksi kannan nykyään maastossa aina kännykkää mukana, niin voin ottaa tällaisia hyviä valokuvia matkan varrelta. Keskellä ei mitään, metsätien varressa oli naisten uimapuku aseteltuna hienosti risujen varaan kuin mallinuken päälle. Olikohan joku triathlonisti käväissyt? Uimapuku oli kyllä mallia mamma.

PS: Eduskuntavaalit käydään sunnuntaina. Etelä-Pohjanmaalla on vain kuusi ehdokasta, jotka ovat sitä mieltä, että turkistarhaus on lopetettava vuoteen 2025 mennessä. Kuusi vain! No eipä ole pitkä lista, joista valita, ketä äänestän.

Viikko 15 - kurakavioita ja -tassuja

2011-04-13T13:28:00.003+03:00

Anna laittoi varpuspöllölle pöntön. Itse ei vielä osannut pönttöä valmistaa, joten kiitos Allun pesäpöntöille.

Nyt on niin kuraista, ettei sanotuksi saa. Kun pitkäturkkinen Vallu-koira menee aamulla ulos, sillä ei ole takaisin tulemista ennen iltaa. Ei sitä jaksa mennen tullen pestä, varsinkaan kun meillä ei ole mitään kuraeteistä eikä pesupaikkaa pihallakaan. Siinä taas yksi korjattava/remontoitava asia tällä plantaasilla. Ja niitähän riittää, korjauskohteita.

Liukkaat kelit ovat sentään ohi, eli hevosella on päässyt teitä pitkin etenemään. Kun vain ennättäisi enemmän edetä. Tänään sentään taas satulaan.

Tuulilaakson blogista innostuneena: itsekin suunnittelen koko ajan muutoksia elämääni. Ihannetilanne taitaisi olla, että keksisin tälle luomutilalle jonkin järkevän suunnan. Viljelläänkö mansikkaa ja vihanneksia? Luomurehua kanatiloille? Luomuheinää hevostiloille? Kasvatetaanko vaikka vuohia? Ja sitten keväät ja kesät painaisin pellolla pitkää päivää, talvella tekisin toimittajan hommia ja kirjoittaisin kirjaa. Nyt tämä viljely on todellakin ollut vähän tällaista peltojen laittamista niin sanotusti luomuasentoon, kun Pro Agrian luomuneuvoja sanoisi. Ja sanookin. Tänä vuonna tilamme on kuitenkin virallisesti luomua, siirtymäaika on siis lusittu. Taitaa olla aika monen pikkutilan ongelma tämä mikä meilläkin: pitäisi joko erikoistua vahvasti ja mahdollisesti vielä jatkojalostaa se tuotantonsa tuotteeksi. Tai sitten rahoittaa tilanpito muulla työllä. Tai myydä kaikki suurtilalliselle - ne kyllä ostaisivat - ja ostaa ruoka Citymarketista. Minä en tykkää ostaa kaikkea Citymarketista. Sinne on niin pitkä matkakin täältä, 20 kilometriä.

Viheliäistä, että meillä Suomessa on ajettu alas pientuotanto ja maatilojen monimuotoisuus. Ennen maatiloilla oli kaikkea: viljeltiin viljaa ja kasvatettiin eläimiä, minkä lisäksi oli kasvimaa ainakin omaan käyttöön. Nyt tilat ajetaan viljelemään yhtä ja samaa. Bulkkia. Pientuotanto ei ole byrokratian takia mahdollista. Tai ainakin se tehdään vaikeaksi. Ei se italialaisille kuitenkaan vaikeaa ole, vaikka EU:ssa nekin ovat. Siellä joka tilalla ja kylällä on omat makkaransa ja juustonsa. Meillä jos joku vuohitilan emäntä meinaisi valmistaa juustoa ja vielä rohjeta myydä se, ei onnistu. Ellei emäntä rakenna erillistä tuotantolaitosta juuston tekoa varten (oma keittiönsä on kuitenkin niin saastainen) ja säilytystilaa myös (tavan jääkaappi ei sovi tietenkään) ja pälä pälä. Ja torilla hän ei tietenkään voisi juustokiekkojaan kaupitella, sehän rikkoisi elintarvikehygieniamääräystä numero ännän. Ja kauppa ei juustojaan ota, koska muori ei kykene tuottamaan niitä riittävää määrää. No, ehkä tähän on tulossa muutoksia. Ainakin lupaillaan helpotuksia pientuottajan pirtaan. Aiheesta muuten kirjoittaa uusin Voima-lehti, mutten löytänyt artikkelia lehden verkkoversio Fifistä. Idea jutussa meni jotenkin niin, että kun kehitysmaissa monikansalliset yhtiöt ajavat pienviljelijöiden viljelykset nurin catepillareilla, meillä sama asia tehdään hienovaraisemmin paperilla.

Aamen.

PS. Luin Helsingin-työmatkalla lehtiä, joita en normaalisti lue. Tajusin, etten tiedä joistain asioista tai ilmiöistä mitään. En ole koskaan kuullutkaan Justin Bieberistä.

Viikko 14 - Talokuumetta

2011-04-08T14:15:00.006+03:00

Jos kotisi on kauttaaltaan ruma, keskity johonkin sen kauniiseen pieneen yksityiskohtaan. Sellainen varmaan löytyy, kun itsekin löysin.

Ei, en pode itse talokuumetta sanan varsinaisessa merkityksessä. En, vaikka ystäväperhe ostikin juuri hienon hienon pohjalaistalon kauniista järvimaisemasta. Itse kun asun täällä peltojen ja (kiihtyvällä vauhdilla avohakattujen) metsien keskellä ja rannattomalle järvelle on monta kilometriä. Vaan siinä merkityksessä, että olisi kiva saada oma koti jossain vaiheessa raivattua ja remontoitua rauhallisuuden tyyssijaksi. Nyt tämä on täynnä omia ja toisten kamoja. Vielä kun elän hamstraajan kanssa, mitään ei voi heittää poiskaan. Mieli menee tukkoon ääriään myöten täydessä kodissa, joten olipas eilen hienoa hengittää kun kävin tutustumassa Willa Ukuliin. Vanhassa koulussa oli isoja huoneita, joissa ei ollut turhasti tavaraa.

Omassakin talossani on potentiaalia seesteisyyden ja toiminnallisuuden tyyssijaksi kyllä. Mutta en tiedä onko sen asukkaissa. Seuraava askeleeni tässä tyhjyyden tavoittelussa kumminkin on siirtää työhuone takaisin yläkertaan. Koko talven olen majaillut työpisteineni täällä alakerran makuuhuoneessa. Vintissä kun ei ole lämmitystä. Mutta kun siivosin tänään työhuoneeni valmiiksi niin jopas alkoi syyhyttää siirtää tietokone ja paperiarsenaalini ylös. Pannaan sitten vaikka fleeceä ylle, ellei tarkene.

Kanat ovat innostuneet taas hautomaan. Nyt on viisi pikkutipua kolmella kanalla. Kuvia myöhemmin. Yksi on oikein erikoisen näköinen, kuin tiikeri. Ja koska kanamme ovat nyt ilmajokis-tyrnäväläis-sekaparvi, huomaa osasta kuoriutuneista tipuista sen tyrnisvaikutteen kyllä selvästi.

Hain muuten tänään suksilla ladolta hevosille heiniä. Paikoin ei ollut edes lunta, vaan sivakoin kurakossa. Hutera, surkea Citymarketin lasten pulkka ei pysy edes pystyssä, vaan kaiken aikaa kaatuu kahden paalin huikea kuormani. Hiki tuli siinä työssä, ja hevoset katselivat tarhastaan laiskan näköisinä uurastavaa emäntäänsä. Hevosellahan heiniä ei voi nyt hakea, koska peltotie upottaa ihan liikaa. Siltikin, hölmöläisen hommaa, sanois Timo Soinikin. Perinteisen pohjalaisen pientilan heinäkuormanhakuvärkit.

Viime aikoina olen ajatellut usein Maslowin tarvehierarkiaa. En tiedä miksi, mutta kai se jotain elämän tarkoituksen hakemista on. Aiheesta minulle ensimmäisenä kertoi Veikko Rekunen.

Viikko 14 - Ja tulvii Pohjanmaa kuten Janne Tulkki sanos

2011-04-04T09:52:00.002+03:00

Tätä odotellessa! Siis laidunkausihan se siintää ajatuksissamme päivin öin näinä vetisinä aikoina.

Paitsi että olen taas flunssassa, enkä jaksa tehdä oikein mitään, tulvii nenäni lisäksi koko lakeus. Piha valuu vettä, kylätie on lähes huuhtoutunut kadoksiin ja rännit syöksevät vettä sadevesiviemäreihin (tai kuten meillä, niiden jäädyttyä jonnekin muualle). Paljon kivampi katsella tuota yllä olevaa kuvaa kuin todellista näkymää nyt.

Tämä aika on siis syksyn kurakelien ohella tallinpitäjälle kamalinta aikaa. On liukasta, mutta märkää, ja tällä lumimäärällä ei voi odottaa teiden ja peltojen kuivuvan ihan heti. Kevään tullen ensi työmme on ratsastuskentän/tarhan ja sen aidan teko. Sitä, ja jatkuvaa rospuuttokeliä, silmälläpitäen olen esibuukannut Nellalle ja Rokille tallipaikat Ullan tallilta Kirkonkylältä toukokuun ajaksi.

(Kun vaihdoin blogin ulkoasua, kappalejaot eivät tunnu toimivan millään. Teksti tulee välillä yhtee pötköön, vaikka mitä tekisi. Koetan korjata lukemista haittaavan ongelman.)

Eiku täähän on vasta vko 13 - kevät kantaa downshiftaajaa

2011-03-30T14:54:00.006+03:00

Tällainen näky odotti, kun palasin hiihtolenkiltä. Hieno hankikantosää. Hevoset paistattelevat auringossa nykyään siitä ihan silminnähden nauttien. Välillä hankaavat toisistaan pois talvikarvaa isoina tuppoina.

Nellan kanssa talsittiin mettässä tällaista polkua, josta joku vehe oli mennyt. Umpihankeenhan nyt ei ole asiaa. Kävelen nykyään maastoratsastuksilla käyntiosuudet itsekin. Kunnon vuoksi ja muutenkin on ihan hauska kulkea siellä hevosen kanssa samalla tasolla.

Ihan reilua, että ittekki kävelen välillä.

Karvanlähtöaika. Kumisukaa saisi käyttää vaikka kuinka kauan, eikä karva lopu. Laitoin myös Rokin kavioita kuosiin. Sen kavioissa oli aika paljon irtoseinäisyyttä. Joka ei tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta haluaisi tietää, lukee vaikka http://www.kengattomathevoset.fi/ -sivustoa. Koska olen yrittäjä, minulla on vapaus tehdä mieluisia asioita myös virka-aikaan. Käyn usein ratsastamassa tai lenkillä päivisin. Aina pidän kuitenkin puhelinta mukana, ja vastaan, jos asiakas soittaa. On se luuri turvallisuustekijäkin. Jos vaikka uppoan jonnekin nelimetriseen ojaan, mitä metsän"hoitajat" tuonne kaivelevat, voin edes soittaa, että täällä ollaan.

Kevät on kuitenkin aina kiireistä aikaa sekä päätyössäni että kohtapuoliin myös maanviljelyn osalta, joten downshiftaamisesta ei voida paljon nyt puhua, vaikka mielelläni sitä harrastaisinkin. Olen kuitenkin ajanut alas kuluttamiseni niin pitkälle kuin suinkin. En lennä lentokoneella, ajan mahdollisimman vähän henkilöautolla, en syö lihaa enkä osta uusia vaatteita. Ellei ole pakko. Mihin ne rahat sitte menee?

Viikko 14 alkakoon ja kevät tulkoon

2011-03-27T21:46:00.005+03:00

Vaikka meidän pihassa on lunta vielä kuin Siperiassa, on valitettavasti superkelit paljaalle hevoskaviolle menneet jo ohi. Suurin osa metsäteistä on nääs liukkaita. No, kengittäkin selvitään suht. hyvin. Sunnuntaina näin toisenkin hevosen kavionjäljet tällä perällä, oli hokkikengät sillä, mutten tiedä, kuka täällä on ajellut. Nellan kanssa ihmeteltiin jälkiä. Olisiko ollut Pasi tai Antti. Nellan kanssa on kaksi ongelmaa (vain!). Se heittelee päätään ratsastaessa ja pelaa kielellään, eli pitää kutsua kohta hammashuolto. Toinen ongelma on, että se ei suostu kuin kahteen vauhtiin maastossa: käynti tai täyttä laukkaa. Koska en jaksa kinnata koko ajan ohjissa, olen ratkaissut vauhtiasian keventämällä. Siis ihan sillä lännensatulalla. Kun kevennän sinnikkäästi raville, Nella ei viitsi hypätä laukalle, ja sitten, jonkun minuutin (!) kiitoravin jälkeen se antaa alas sievään raviin. Yksi kana on hautonut mustan tipusen, ja sille kaksikolle piti pedata yksiö kanalaan, koska kukot eivät jättäneet kanaemoa rauhaan. Nyt näytti kelpaavan olot. Muutama talven aikana kuoriutunut nuorikoksi kohta kääntyvä piipittäjä parveilee yksiön ympärillä, halunnevat myös omaan rauhaan. Mutta ei auta, laumassa on oltava. Tehtävien tehtävien (!) kasvava lista alkaa pikkuhiljaa ahdistaa. Kun talvella saa ainakin osittain elää karhun unta, nyt alkaa tositoimet. Kevään ja kesän aikana pitää: päättää, mitä viljellään, hankkia siemenet, tehdä peltotyöt (mansikkapelto ja!), muokata hevosten tarhanpohja+uusi aita, rakentaa (!) hevostalli, remontoida kanalaa, viimeistellä kuistiremppa, tehdä edes jotain yläkerran lattialle... Tervetuloa oravanpyörään!

Vikko 13 - ajattelen, siis teen

2011-03-23T12:06:00.004+02:00

Järvelle ei meiltä hevosella kesäkelillä pääse, koska tie on niin kova ja kivinen, mutta talvella kyllä. Eikä sitä ole aurauksellakaan pilattu, joten baana on auki nelivedolle.

Viikolla on hivenen liikaa työjuttuja elikkäs matkustusta VR:n kyydissä ympäri maan, joten valitettavasti tämä on haitannut maalaiselämän viettoa. Onneksi valoa riittää iltaisinkin, joten ihan retuperälle ei homma ehkä sittenkään mene.

Välillä (usein!) kyllä mietin, että miksei sitä ihminen saa tehdä sitä, mitä haluaa? Jos näin olisi, tekisin töitä 90 % vähemmän, muun ajan harjailisin hevosia, remontoisin ja kirjoittaisin kirjaa. Oravanpyörästä hyppäämistäni ei estä mikään muu kuin talolaina.

PS. Lisäsin palkkiin tuon Lukijat-palikan.

Viikko 12 alkaa - aamurutiinit

2011-03-20T09:16:00.002+02:00

Viimekesäinen kuva, jonkalaista tilannetta varmaan kaikki taas odottavat. Eli se on se laidunkausi, joka haaveissamme siintää... Huomatkaa terävä paimenpoika.

Vaikka työkiireet pukkaavat taas päälle, ennätin silti viime viikolla (11) treenata Nellaa yhtä lukuunottamatta joka päivä. On ratsastettu maastossa (kerran jopa pitkä, parin tunnin maastoilu Horman maisemissa) ja pellolla, länkkärillä ja yleissatulalla, ja tehty maasta käsin -lenkki. Alkavalla viikolla olen pari kertaa reissun päällä yötä myöten, joten ans kattoo mitä sitä ennättää.

Tässä nyt lyhyt kuvailu normiaamustamme, aamutallista siis, joka sisältää meillä myös aamukanalan:
* Eli noin 07 jälkeen herään ja hyppään pyjama ylläni pilkkihaalarin sisään. Koirat mukaan ja mennään ensin hevostalliin. Annan hevosille pienet kaura-annokset (ja lisukkeet, nyt b-vitamiinikuuri menossa) omiin pesuvateihinsa.
* Laitan valot pannuhuoneeseen, jossa tällä hetkellä majailee kanaemo yhden tipunsa kanssa. Ne ovat eristyksissä muista, koska tipu on ollut kovin heikkona - sen pyrstöpuoleen ei oikein tahtonut tulla kunnon höyhenpeitettä. Nyt tipu on paree, joten se siirtynee emonsa kanssa kohtapuoliin muiden joukkoon. Annan kaksikolle murustettua leipää ja piimää ja täytän vesikupin.
* Menen kanalaan, jossa useimmiten kanat ovat jo heräilleet (luonnonvalo herättää ne), mutta eivät yleensä ole vielä pomppineet alas orsilta. Laitan niille aamuisin useimmiten rehua (kaupan) ja herne-kauraa. Vaihdan vedet, jos ovat kovin likaisia. Katson pintapuolisesti, onko kaikki kunnossa. Tällä hetkellä kanalassa on kolme hautojaa. Syötän hetken aikaa kädestä kahta nuorikkoa, jotka ovat lauman pohjimmaisia hierarkiassa, eivätkä aina saa riittävästi syödäkseen (samasta syystä ne otetaan kerran päivässä talliin muutamaksi tunniksi oleskelemaan ja syömään).
* Haen heinäladosta heinäpaalin ja vien sen hevosten tarhaan. Koirat seuraavat mukana ja useimmiten nuuskivat intona rusakoiden jättämiä jälkiä. Levitän heinät pariin kolmeen kasaan tarhan aurinkoisimpaan nurkkaan.
* Menen talliin ja laitan Rokille riimun päähän. Avaan tallin oven ja Rokki lähtee edeltäkäsin ulos. Haen Nellan ja talutan sen tarhaan. Rokki kuljailee hetken verran pyöröpaalilla, mutta useimmiten tulee heti Nellan perässä tarhaan (ellei tule, Vallu-paimen avittaa). Hevoset piehtaroivat ensin ja lampsivat (joskus harvoin juoksevat) peräkanaa heinille.
* Haen koirien kanssa postin tai käyn muuten vain niiden kanssa tien päässä kävelyllä.
* Palaan pihaan, ja portailla yleensä odottaa jo Ville-kissa sisällepääsyä. Sitten sisälle ja oma aamupala.
(Joskus siivoan hevosten karsinat heti aamulla, mielellään ei, koska tartten kahvia ensin.)
*

Viikko 11 - rakennan suhdetta hevoseeni

2011-03-14T12:15:00.006+02:00

Westerntreenit, joihin pääsin vain ilman hevosta, näyttivät tältä. Hetken päästä kuvassa keskellä oleva vuonis pääsi irti ja paniikki oli maneesissa valloillaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Juoksutusta. Kuvasta sitä ei näe, mutta oli kova puuskainen tuuli. Juoksutusliina lensi välillä metrien korkeudella hevosen edellä. Nella meni kuitenkin tosi hienosti kaikissa askellajeissa.

Ohjasajotreenejä. Meni ihan hyvin, mutta seuraavalla kerralla juoksutin tavallisesti. Kahden narun kanssa pelaaminen on vaikeaa.

Kauhia hanki! Onneksi koirat vähän tallaa pienillä käpälillään Nellalle reittiä.

Taisin jo viime viikolla kirjoittaa, että suhde Nellaan on jotenkin ohut ja täynnä epäluottamusta. Olen kerta kaikkiaan viettänyt sen kanssa liian vähän aikaa ja silloinkin suorituspainotteisesti. Nyt kun työkiireet ovat vähän vähentyneet ja olen ollut Nellan kanssa enemmän, huomaan, että yhteistyömme paranee. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että voisin ehdottaa sille rekiajelua. Ei ole yksinkertaista päästä hevosen kanssa samalle aallonharjalle.

Sunnuntain westerntreenien jäljiltä olen ihan rampa. Tosin ei ratsastuksesta vaan siitä syystä, että lapioin traileria pari päivää hangesta, eikä siltikään päästy matkaan. Päätin lähteä treeneihin kuunteluoppilaaksi, ja se olikin hyödyllistä. Maneesissa olikin vain melkein ruuhkaa. Aiemmin ollaan oltu siellä ihan kahden-kolmen kesken. Ehkä ihan hyväkin, ettei ollut Nella mukana, kun maneesilla sattui pieni hazardi kun pari hevosta pääsi karkuun. Ei onneksi käynyt pahemmin.

Olen kotona tehnyt Nellan kanssa kaikenlaista. Ohjasajoa, juoksutusta, maastoratsastusta. Nyt on hartiat ihan tulessa, joten saa nähdä mitä näin rampana pystyn tekemään. Kuin joku olisi iskenyt kaksi tylppää rautakankea hartioihin.

Joku kysyi hevosteni ruokinnasta, ja täten se suunnilleen menee: kauraa (omaa luomukauraa), kaupan kivennäiset (Racing Mineral) ja lisäksi Carragen-merilevää ja valkosipulijauhetta. Suolakivi, leipää. Omaa heinää, ei vapaasti, mutta aika usein saavat - neljä-viisi kertaa päivässä. B-vitamiinikuuri alkaa kohta, kun karvanlähtökin alkaa tässä. Tai on jo alkanut.

Viikko 10 - elämän kehä

2011-03-07T13:25:00.006+02:00

Ratsastan kentällä. Kyllä, siis tulevalla ratsastuskenttä/hiekkatarhassa. Ensin sain tosin polkea sinne omin pikku jaloin suuren voltin kokoisen kierroksen. Monta kertaa, koska lunta oli varmaan metri. Tuli vain sellainen tunne, että nyt on pakko tehdä Nellalla jotain tasaisellakin, vaikka maastoilu mukavaa onkin. Missään ei vain ole sellaista aurattua peltoa, jossa voisimme mitään tehdä, joten tein edes uran. Tässä me sitten volttailtiinkin, käynnissä ja ravissa. Pitäisi varmaan kolata kyseinen kohta kokonaan, siinähän voisi vaikka juoksuttaakin.

Piti satuloida Nella tässä tarhan vieressä puuhun sidottuna. Jos olisin vienyt Nellan talliin, Rokki olisi saanut raivarit. Rokki on siis kuvassa noin 10 m päässä. Yläkuvassa Rokki näkyykin, on siis tarhassaan kun ratsastan Nellalla "kentällä". Laitoin pitkästä aikaa yleissatulan. Seuraavaksi varmaan teen pienet kenttätreenit ilman satulaa. Puolisen tuntia nyt pyörittiin ja aika tehokkaalta tuntui.

Näin komeasti se aurinko paistaa. Hevoset kyllä tykkäävät auringosta ja etsivät tarhasta aina paisteisimman paikan, missä sitten halailevat. Tai syövät.

Liemessä niemellä -blogin innoittamana kerron itsekin lyhyesti meidän tallista ja tilasta, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan:

Paikka: Asumme Pohjanmaalla pikkukylässä tai itse asiassa ei tänä mikään kylä ole, muutama hassu talo vain. Meillä on noin 14 hehtaarin luomutila. Saan varsinaisen elantoni kuitenkin toimittajan töistä. Ainakaan vielä tila ei todellakaan elätä, vaan vie kaikki rahani. Kuin myös talon remontointi.

Hevoset: Entinen ravuri, lämminveriruuna Rokki, 20 vuotta. Kärsii puhkurista, mutta on ollut hyvin terveenä jo pitkään. Välillä pahenee, mutta lääkityksellä ja paljolla ulkoilulla pysynyt kurissa. Rokilla ei varsinaisesti tehdä mitään. Joskus taluttelulenkkejä tai kevyttä maastoratsastusta. Rokki on ollut minulla pikkuvarsasta lähtien. 5-vuotias suomenpienhevostamma Nella on ollut minulla 2-vuotiaasta saakka. Nella on ratsu. Se on ollut koulutettavana Riina Vainionpäällä Alajärvellä (nelivuotiskeväällä). Sen lisäksi olen käynyt Nellan kanssa klassisen ratsastuksen tunneilla Leena Kannon opissa ja westernratsastustunneilla Sanna Onkamon tunneilla. Nellan kanssa on käyty myös maasta käsin -kurssi Leena Kurikan luona. Tavoitteista Nellan kanssa en oikein osaa sanoa mitään. Toivon, että siitä tulee hyvä harrastuskaveri ja ehkä jopa voisin tehdä sen kanssa joskus jotain työhevosjuttuja.

Muut eläimet: Maastoilukaverina on yleensä kaksi koiraa, sekarotuinen Keke ja bordercollie Vallu. Vallusta on myös apua, jos Rokki ei meinaa kävellä tarhaan vaan jää jonnekin kuljailemaan. Vallu paimentaa eksyneen lampaan portista sisään. Lisäksi meillä on pieni lauma maatiaiskanoja ja kollikissa Ville.

Talli ja tilat: Talli on tällä hetkellä entisessä sikalassa oleva traktorihalli. Tavoitteena on rakentaa kokonaan uusi talli heinäladon nurkkaan, eli ikään kuin jatkoksi olemassa olevaan navetta/sikalarakennukseen. Lisäksi on tarkoitus laittaa hevosten tarhan sisälle jäävä puulato ns. kesätalliksi/katokseksi, jossa ne voisivat olla pitkälle syksyyn.

Ruuat ja muuta: Hevosten heinät ja kaurat (luomu)viljelemme itse. Lisäksi kaupasta ostokivennäiset sun muut lisäkkeet. Kuivikkeina olki. Laitumia on paljon. Nellalla on Kings-merkkinen yleissatula ja Simcon lännensatula. Kolmipalakuolain. Paljon teen sen kanssa maasta käsin -treeniä ja silloin välineenä on naruriimu. Vapaana en ole sen kanssa tehnyt mitään, pitäisi varmaan olla se pienempi aitaus siihen hommaan.

(lisäys loppuviikosta eli katsaus Nellan viikkoon: yksi vauhdikas maastoratsastus (kiitolaukkailuakin), yksi ohjasajotreeni (Liemessä niemellä -blogin innostamana), kolme juoksutustreeniä (lyhyttä) kentällä ja yksi ratsastus kentällä (yleissatulalla vaihteeksi). Lauantaina traikkuharjoituksia ja sunnuntaina Sanna O:n westerntunti Mäki-Pohdon maneesilla.

Viikko 9 - kevät! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

2011-03-02T20:08:00.006+02:00

Mikämikä? Kävelyretkellä satuimme Nellan kanssa palokärjen savotalle. Aikamoinen kirves sillä on ollut, puu ihan säpäleinä.

Kevät on tullut! Kuva otettu kännykkäkameralla (kamerakännykällä, kumpi se on?) joten laatu surkeana, mutta aurinko paistoi oikeasti.

Postauksen otsikko oli vaan pakko laittaa. Pitää lannistaa itsensä jo valmiiksi, sillä kevään koittaminen on saanut fiilikset yllättävän korkealle. Myös hevosrintamalla siis. Seuraava westerntunti on varattu, Rokki on paremmassa kunnossa, tallin remonttia suunnitellaan ja kaavailen, josko pääsisin Nellan kanssa kesän kuluessa Big Mama's Ranchille kurssille. Eiköhän ne elämän realiteetit eli rajallinen aika tuo vastoinkäymisiä vielä. Mutta nyt aikaa tuntuu taas olevan mukavasti, kun ei tartte käydä joka päivä töissä. Tavallaan. Lomalla en ole, mutta nyt on töissä suvantovaihetta eli melkein kuin lomaa.

Hain polleille kaupasta b-vitamiinia karvanlähtöaikaa varten. Ainakin Nellalla se lähtee jo, vaikka lämpimiä säitä on ollut vasta pari päivää. Loistokelit kyllä!

LISÄYS 3.3. Gorgeous blogger -vastailuja Luen ja kirjoitan -blogin pyynnöstä. Samalla siirrän haasteen mainiolle Esalle, joka tuskin on ikinä käynyt tällä blogillani, mutta aiemmin pitämälläni kyllä.

Milloin aloitit blogisi? En yhtään muista mutta eikös se näy tuossa oikeassa laidassa? 2007?

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Rokista ja Nellasta eli hevosistani ja niiden arjesta ja ehkäpä myös tallin remontista.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen?
Nella ja Rokki tietenkin!

Mikä sai sinut aloittaman blogin kirjoittamisen?
Halusin kirjata muistiin itselleni ja ehkä mahdollisille kiinnostuneille toimiani hevosten kanssa. Ehkä myös vähän seurata nuoren hevosen kehittymistä.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Kai se on sitä, mitä ajattelinkin. Sisältöä voisi olla enemmän eli tekemistä hevosten kanssa. Kukaan ei jaksa lukea (en edes itse) jorinaa siitä, miten hevoset olivat 10 tuntia laitumella ja sitten tulivat yöksi sisään. Toivon kovasti, että saan tulevana kesänä kertoa ja kuvin näyttää talliremontin!

Kenelle annat Gorgerous Blogger -tunnustuksen?
Niin sille Esalle.

Vielä toinen lisäys: meinasin mennä tänään Nellan kanssa ratsastamaan, mutta en löytänyt ratsastuskypärää mistään. Kertonee siitä, miten kauan on viime ratsastuksesta - viime aikoinahan olen mennyt Nellan kanssa maasta käsin. Ja niin tein nytkin, sillä ilman kypärää en pihasta lähde. Varsinkin kun oli tuulinen eli Nellasta pelottava sää. Missä pirussa se kypärä onkaan.

Niin ja se talli, se remontoidaankin kai sittenkin heinäladon päätyyn eli tehdään tavallaan korkean heinäladon sisään toinen rakennus. Yksi seinä tulee olemaan jo olemassaoleva tiiliseinä, jonka läpi pääsee (tai ehkä ovesta sittenkin) pääsikalarakennukseen=verstaaseen, jonne tulee varustehuone. Talliin tulisi siis vain kaksi hevoskarsinaa, yksi pienempi varakarsina (lampaille/vuohille) ja pieni varustesyvennys sekä leveä käytävä. Tuleeko sinne vesi? Ehkä sen saa kätevästi vedettyä sikalan läpi. Puhun siis sikalasta, vaikkei meillä mitään sikalaa ole. Vanha navetta/sikala on toiminut vuosien varrella sikalana, navettana, tallina, kanalana ja nyt romuvarastona. Kanoille tulisi sitten paikka nykyiseen talliin Rokin paikalle, Nellan boksin tilalle tulisi höyläpenkki ja muuta verstastilaa. Laitan kuvia vaikka ensi viikolla.

Viikko 8 - valoa tunnelin päässä

2011-02-25T19:34:00.007+02:00

Ihan vähäistä kuvasatoa viime ajoilta. Yläkuvassa pikku-Anna joka yrittää jo auttaa tallitöissä, vaikka on vasta puolitoista vuotta. On olt kamalan hyistä. Samalla kuitenkin on ollut aurinkoisia päiviä, jolloin hevoset ovat tarhassa ihan selvästi ottaneet aurinkoa siellä metsäisessä kulmassa.

Nyt on ohi opettajansijaisuuteni eli enää ei tartte tehdä kahta työtä päällekäin, kuten nyt on käynyt. Ehkä ja luultavasti vapaa-aikaa jää nyt enemmän, ja ehdin hevostelemaankin kunnolla. Seuraava Sanna Onkamon westerntreenit on tiedossa maaliskuulle, ja sinne mennään vaikka laina-autolla, ellen saa omaa romuani korjattua siiheksi.

Rokki on muuttunut _taas_ ja nyt se on taas vaihteeksi ollut perin leppoisa pappa. Välillähän sillä oli jakso, että se rettelöi mennen tullen. Nyt, ties mistä syystä, se on ollut taas rauhaisa itsensä. Tai joku muu. Ota siitä selvää.

Viikot 6 - 7 asemasotaa pakkasta vastaan

2011-02-21T10:19:00.002+02:00

Ei voi ymmärtää, kauanko nämä pakkaset voivat jatkua. Ratsastamaan en ole tarjennut, lenkit maasta käsin riimusta tehty Nellan kanssa. Ne vähät, mitä olen ehtinyt. Kun olen nyt viimeiset 8 viikkoa käynyt töissä, kuten normaalit ihmiset, ei aikaa jää mihinkään muuhun! Siltä se ainakin vaikuttaa. Iltaisin olen sitten tehnyt muita töitä, joten ihan tappoa tämä on ollut. Ei mitään järkeä tällaisessa hevosenpidossa ole. Normaalitilanteeni eli se, että teen töitä kotityöhuoneella ja käyn satunnaisesti keikoilla, on ihan hyvä systeemi hevosten kannalta. Ehtii päivän mittaaan tekemään kaikenlaista. Nyt ei.

Kylmää on siis riittänyt. Hevoset ovat ulkoilleet ilman takkeja joka päivä. Joinain päivinä on ulkoiltu vain muutama tunti. Lämmin vesi, jota roudaan tarhaan, on tehnyt aina kauppansa.

Uuden tallin remontointisuunnitelmia on sentään tarjennut tehdä. Kai se kunnostetaan siihen vanhan sikalan toiseen päätyyn. Kaksi hevoskarsinaa (hevonen ja poni), kanapuoli, tila rehuille, hoito- ja/tai varastotila ja mahdollinen lammas/vuohiboksi. Yhtään ei nyt osaa sanoa, mitä kaikkea sille rakennukselle pitää tehdä. Tyhjätä tietty ensin. Kaivaa sisäpuolelta verhoukset ja rotansyömät eristeet pois ja laittaa uudet. Purkaa välikattoa. Karsinaelementit pystyy varmaan osittain laittamaan entisten sikaboksielementtien paikalle/niiden avulla. Rakennuksessa on betonilattia.

2011-02-07T20:50:00.002+02:00

Nella:

Ei mua paljon haittaa, vaikkei kovin usein viedäkään lenkille. Itse asiassa, vaikka emäntä aina valittelee, ettei taaskaan pääse ratsastamaan, olen siitä ihan tyytyväinen. Etenkin jos on kaunis sää. On ollut monia aurinkoisia, melkein keväisiä päiviä, ja tarhassa on ollut hyvä nuokkua metsän reunassa. Ja ajatella, että laidunkausi on ihan käsillä.

Ja kun sinne ratsastamaan mennään, kuten vaikka eilen, en tykkää yhtään. Ainakaan alussa. Tympii satulan näkeminenkin. Pullistan kaikin voimin, ettei emäntä saa vyötä tiukalle. Niin kuin ei yleensä saakaan - ha ha. No, oli se lenkki sitten ihan mukava. Mentiin tuttu Korvenmäen lenkki, ja vaikka välillä oli metristä hankea, siitä vaan tallustan voimalla läpi. Miksei muka saa ravata? Sitä vaan kysyn. Mentiin pelkkää käyntiä. Seuraavaksi painelen kiitolaukkaa... ainakin tarhassa sitten.

Rokkikin on ihan kiva kaveri, kunhan muistaa paikkansa. Yön jälkeen, kun ollaan nukuttu omissa karsinoissamme, pistän sen ensin ruotuun. Piehtaroin yhteisten heinien päällä pihalla, enkä päästä Rokkia heti syömään. Ja juoksutan sitä muutaman kierroksen, että lumi pöllyää, Siinä se nöyrtyy. Ja kyllä vanha ruuna lenkkiä tarvitsee. Loppupäivän pidetäänkin sopua.

On aina hauskaa, kun tapahtuu jotain. Ja sen ei todellakaan tarvitse olla mikään ratsastuslenkki! Kuvan vieraat (paljon lapsiakin oli) ihastelivat minua, tietenkin, ja se oli mukavaa.

Viikko 4 - aikaa ei rahalla saa

2011-02-01T09:37:00.003+02:00

Nellabellabambina maastokävelyllä naruriimussa. Melkein kuin kevät olisi. Kuvassa auringosta huolimatta pakkasta ainakin -15.

Talutuslenkit Nellan kanssa käyvät kunnon päälle. Ihan sikanopea kävelijä on tämä tammanen.

Kuten jo ehkä mainitsinkin, teen muutaman viikon ajan kahta työtä. Käyn opettamassa äidinkieltä lukiossa ja hoidan tietty omat vakityöt. Vaikka ajallisesti, tuntimääriin tuijottaen, tämän pitäisi olla ihan mahdollista, aikaa ei tunnu riittävän mihinkään muuhun kuin työntekoon. Tai sen valmisteluun. Lapsikin on aloittanut päiväkodissa, mutta ei se lisäaikaa hevosteluun tuo, koska päiväkotiajan teen töitä...

Tuntuu turhauttavalta tätä kertoakin, mutta hevoset ovat taas olleet pääasiassa lailla sen kuuluisan Ellun kanojen. Tarhassa päivät pitkät. Satunnaisesti olen päässyt ratsastamaan tai taluttelemaan Nellaa. Eivät nuo hevoset tilanteesta tunnu pahakseen panevan, mutta onhan tämä nyt järjetöntä - pitää hevosia vaan pitohevosina. Rokin kohdalla asia on ok, sehän on eläkeläinen, mutta Nella on nuori ja virkeä.

Kaiken kukkuraksi olen ollut flunssassa, joten jokunen vapaapäiväkin on mennyt sairastaessa. Sairaana olen tietty raahannut itseni hoitamaan hevosten normi asiat, mutta enpä juuri muuta. Taas, työn ja vähän nuhankin alla nääntyneenä, olen miettinyt sitä hevosten ulkoistamista hetkeksi. Että jos polle asuis täysihoitotallilla hetken verran... ehtisinkö enemmän harrastaa sitten, eli käydä ratsastamassa? Varsinkin keväällä seinä voi tulla vastaan: pitäisi tehdä aitauksia ja parantaa laitumia, ehkä se tallin rakenteminen uuteen paikkaan jne. Voisi olla hivenen helpompaa, jos hevoset olisivat jonkun aikaa tilan ulkopuolella. Pitää harkita vakavasti tätä kyllä.

Meillä on kananmunien ylitarjontaa, maatiaiskanat ovat ahkeroineet läpi talven. Yritin sekoittaa kananmunaa hevosten kauroihinkin (jotkut kuulemma syöttävät hevosille munia), mutta Rokki heitti kauravatinsa kaaressa maahan, kun ei vaan kelvannut. Pappa ei tahdo syödä uutta kivennäistäkään. Hampaissa ei liene mitään vikaa, koska tavan kaurat tippuu kyllä.

Viikot 2 ja 3 - Mistä tätä lunta oikein tulee?

2011-01-23T16:36:00.002+02:00

Hevosilla on aika iso tarha, mutta ne seisoskelevat ja pyörivät muutaman neliön alueella, suunnilleen. Piehtaroivat ja syövät yhdessä paikassa, vähän kauemmas menevät tarpeilleen. On niin paljon lunta, etteivät ole enää muutamaan viikkoon sompailleet tarhassa reunoja pitkin, kuten yleensä. Pitäis varmaan käydä polkemassa sinne niille polut, vaikka Nellalla ratsain.

Tänään teinkin Nellan kanssa polkua tuonne omalle pellolle. Tulevaa rekikokeilua varten. Pakkohan se on kai uskaltaa sitä rekeä taas kokeilla. Viimeiset pari viikkoa olen nyt ratsastellut vaan, ja käyty joku kerta talutuslenkillä. Autostani katkesi joku aksila tms. joten westerntreeneihin meno on jäänyt aikeeksi. Harmi!

No umpihankea siis mentiin Nellan kanssa tänään, ja olihan sitä lunta ihan sairaasti. Meinasi jäädä vattasta kiinni polle. Saatiin joku lenkki aikaiseksi sinne. Pitää jatkaa työtä huomenna.

Viikko 1 - parempaa uutta vuotta

2011-01-09T11:10:00.006+02:00

Järven rannalle ratsastettiin. Horisontti veti vinoon, mutten jaksa muokata kuvaa. Ei näkynyt kuin jänön jälkiä. Ei edes moottorikelkan tällä kertaa.

Rekiepisodin jälkeen Nellalla on ajettu, mutta kärryillä. On se vaan vahva, vaikka mitä umpihankea etsii, meno on aina kova.

Nellan selästä näyttää usein myös tältä. Keke ja Rokki seuraavat menomatkalla molemmat perässä, mutta kotimatkalla Keke aina kirmaa kaukana edellä. Huomioliivit toivottavasti tulevat huomioiduksi silloin harvoin kun tulee vastaantulijoita.

Edes Rokilla ei ole ollut loimea päällään lumisateilla. Vähän hurjalta näyttää, mutta eipä nuo hevoset edes kastu tuolla. Paksu turkki pitää.

Perin erikoinen talvi, kun nyt on ollut 4 kk putkeen pakkasia. Ja kovia. Välillä on tullut lunta. Kovasti. Ohessa muutamia kuvia viimeaikaisista toimista. Olen ollut Nellan kanssa sekä ratsain että kärryillä liikenteessä. Rekihaverin jälkeen ei ole reki kuitenkaan ollut perässä.

Ai niin, sain myös oppia kengättömän kavion vuolemisesta. Siitä ei nyt ole kuvia, mutta voin kertoa, että Nellan kaviot on nyt hyvässä tikissä. Rokin kaviot laitan itse.

Pian koettaa vähän toisenlainen arki, kun menen tilapäisesti ns. oikeisin töihin. Kun normaalisti, olen aika paljon kotitoimistolla (ellen ole juttukeikalla), seuraavan kuuden viikon ajan menen työmaalle joka päivä. Opetan äidinkieltä sijaisena. Jonkin verran se varmaan vaikuttaa hevoshommiin, mutta onneksi työpäiväni ovat lyhyitä. Ja saisikohan kerrankin pitää viikonloput vapaina?

Viikot 51 - 52 Rekiajelua

2010-12-31T10:58:00.008+02:00

Tässä mennään ekaa kertaa Nellalla reen kanssa. Kuvanlaatu on surkea, sillä satoi lunta ihan pirusti ja iltapäivä alkoi hämärtää.

Tässä vasta menossa. Valjastus on kunnossa ja kakkula-aisat kiinni hevosen längissä ja luokissa. Reki odottaa.

Huono on muisti. En muista kunnolla, mitä tehtiin viikolla 51 kun en merkannut ylös. Kovia pakkasiakin oli. Ratsastamassa oltiin muutama kerta maastossa, talutuslenkillä muistaakseni kerran. Siis Nellan kanssa. Leudommalla säällä ollaan laukkailtu. Ai niin kävimmehän me myös järvellä. Siitä on kuva kännykässä, mutten ole ehtinyt purkaa.

Rokki on ollut huomattavasti parempi. Nukkuu makuullaan paljon, mikä on sille luontaista. Välillä puhkuri vaivasi niin, ettei mennyt makuulle ja ajattelin jo pahinta. Ollaan avattu esikuivattu heinäpaali, ja sen kimpussa hevoset ovatkin mennen tullen. Vapaalla heinällä eivät toki ole, vaan vien esikuivattua heinäverkoissa bokseihin. Mutta aina tarhaan mennessä, paalin ohi, molemmat puskevat sinne paalille.

Työhevoshomma etenee sil viisiin, että laitoin lehteen ilmoituksen, että haluan ostaa heinäkärryt. Yhden soiton sainkin ja kävin katsomassa kärryjä. Ne olisivat tamppivaljastuksella, eli pitäisi hankkia valjaisiin uusia osia. Olisin saanut ko. kärryjen ohessa kaupan päälle vanhat tamppivaljaat länkineen. Kärryt ovat aika kalliit, joten mietin vielä.

Mutta kotona sain asennettua vihdoin ja viimein Nellan päälle nuo luokkivaljaat. Kokeiltiin ensin pelkkien aisojen kanssa, mikä oli hyvä, koska suunnilleen ekassa kaarteessa rahkeet olivat löystyneet jo siten, että toinen aisa putosi ja luokki valui toiselta puolelta liian syvälle rahkeeseen. Kokeneempien vinkeistä vaarin ottaneena laitoin seuraavalla kerralla jokaisen kohdan lisävirityksellä: nahkanarulla, joissa solki. Kun en luota ollenkaan itse tekemiini siansorkkasolmuihin jne. Ja hyvä niin, koska vihdoin päästiin myös vetämään tuota rekeä. Reki on mielestäni ihan sairaan painava, mutta Nella veti sitä kuin lapasta. Mentiin pari kierrosta riihitien ympäri ja hyvin meni.

Nyt pitää vaan harjoitella tyhjällä reella sekä vetämistä (Nella) että ohjaamista (minä) ja varmaan päästään kohta hakemaan kuormaakin. Pitää myös vielä sovitella noita länkiä ja valjaiden säätöjä. Viime talvena ostetut länget eivät taida enää olla Nellalle kovin hyvät, koska onhan se kasvanut.

Tänään on sitten uusi vuosi ja raketit. Kyllä niitä täällä peräkylälläkin paukkuu, eli pitää hakea hevoset ajoissa sisälle. Mutta ainakaan viime vuonna paukuttelu ei talliin asti kuulunut, joten eipä se meitä sitten paljoa haittaa.

Muokkaus loppuviikosta: Liian aikaisin nuolaistiin. Että rekiajelu olisi helppoa. Tokalla kerralla kävi nääs niin, että onnistuneen umpihankikävelyn jälkeen Nella karautti tallinpihassa täyteen laukkaan, pudotti kuskin ja apukuskin ja juoksi reki perässään omaa pihaa, metsää ja lopulta kylätietä 20 min ajan täyttä vauhtia. Kävi kääntymässä erään karjatilallisen pellolla (ei onneksi osunut mihinkään) ja laukkasi kotiin. Ei antanut kiinni, vaikka tulin keskellä tietä kävellen vastaan. Lopputulema oli, että hevonen, valjaat ja reki ehjät, eikä sivullisiinkaan tullut lommoja. Tienpenkassa komea lommo siinä, mihin kuski jäi ja reki jatkoi. Omenapuiden yli (omassa puutarhassa) jyräsi tämä lailla moottorikelkan niin, että myyräverkot vaan lenteli. Moukan tuuria, että rytäkästä selvittiin. Oli tosi vaarallinen tilanne. Ja juuri kun luin lehdestä, että uudenvuodenaattona oli hevonen jäänyt junan alle pillastuessaan ja pudotettuaan kärryistä kuskin... Seuraavana päivänä kävin ratsastamassa umpihangessa, ja kai se on aika pian kokeiltava sitä rekeä uudelleen, ettei jää kammoa kenellekään. Pitää sitä ennen käydä vielä kärrylenkki vaikka järvellä. Kärryt kun eivät lähde tuolleen luisuun kuten tuo kakkula-aisoilla varustettu reki. Luisui siellä perässä kuin märkä rasa. Rauhallisempaa uutta vuotta toivoen!

Ja viikon viimeisenä päivänä vielä iltaratsastus umpihangessa omilla pelloilla käynnissä. Polle olis taas halunnut kiitää ja lentää. Mistä sitä virtaa oikein riittää? Kauran määrääkin on vähennetty ihan minimiin.

Viikko 50 - voiko vaan yhä kylmetä?

2010-12-20T14:30:00.007+02:00

Rokki täyttää vuonna 2011 kunnioitettavat 20 vuotta. Puhkurista kärsivä papparainen on ollut nyt alkutalven notkahduksen jälkeen oikein hyvässä kunnossa. Ulkoilee sään salliessa ilman loimea, sillä ei se tykkää kun loimen kanssa on niin epämiellyttävä piehtaroida.

Nellan kanssa palaamassa maastosta.

Ovat luvanneet koko ajan kylmenevää. Kuluneella viikolla oli hetkittäin ihan inhimillistä, mutta pääasiassa ei. Purevan pakkasen kaverina oli usein ikävä tuuli, minkä johdosta hevosten ulkoilu tarhassa on ollut tarkkailun alla. Ovat ne pihalla silti olleet pitkää päivää, Rokki välillä loimitettuna. Olen sitten hakenut sisälle, kun ovat sellaista naamaa näyttäneet. Aika paljon ovat lepäilleet tarhan metsän nurkassa, mihin ei tuuli käy.

Nellan kanssa muutama maastolenkki ratsain (laukkailtu ollaan paljon, ellei liikaa pakkasta) ja joku taluttelulenkkikin tehty. Lisäksi olen tehnyt jotain työhevosasiankin eteen, eli laitoin länkiin uudet rahkeet kiinni ja jossain vaiheessa pitäisi taas kokeilla työvehkeitä tammalle. Piru vie kun meillä on vaan tuo reki, kärryjen kanssa olisi paljon mukavampi harjoitella. Yritänkin ostaa meille sellaiset kumipyörillä varustetut heinä/lantakärryt, mutta toistaiseksi myynnissä olleet ovat olleet aika kaukana. Olisi kai se mukavinta, jos kärryjä voisi käydä katsomassa ja tehdä sitten ostopäätös. Tuskin ajan Vihtiin asti kärryjä katsomaan.

Välipäivinä on mahdollisesti Sanna Onkamon westernkoulutusta. Sitä odotellessa sompaillaan maastoissa.

Viikko 49 - pitkiä ulkoilupäiviä

2010-12-10T10:55:00.003+02:00

Nyt on ollut hyvät säät, pikkupakkasia eikä tuulta. Olen koettanut pidentää hevosten ulkonaoloa niin pitkälle kuin mahdollista. Vien ne aamuseiskalta ulos, kun on vielä aika pimeää. Viiteen asti on uskaltanut pitää. Ovat ihan mielellään ulkona olleet nyt. Kunhan heinää vie monta kertaa päivässä ja vettä myös.

Nella on ollut nyt useamman kerran putkeen kärryjen edessä. Itsenäisyyspäiväajelulla kyydissä olivat myös Juho ja Mikko. Nella on aika nopeasti (turhan nopeasti) keksinyt, että yhdellä pitkällä suoralla laukataan aina, ja samaa se yrittää kärryistä. Mentiin myös ratsain Korvenmäen lenkki ja ihan tarkoituksella pelkkää käyntiä. Nella alittaisi kävelynopeudellaan selvästi työhevoskantakirjassa vaaditun 10 min/kilometri. Vallu tykkää, kun tehdään käyntimaasto. Vanha koira kun on, vauhdikkaampien lenkkien jälkeen se on aina turhan väsy.

Löysin myös sellaisen nettisivuston kuin toisinhevostelijat.net ja sepäs avasikin uuden maailman. On muitakin kotona hevosten kanssa lh-henkisesti puurtavia. Katsotaan, saanko sivuston kautta hankittua Nellalle ne heinäkärryt. Ettei tartte noiden koppiksien kans tehdä töitä kuten viime viikolla.

* Lisäys su 12.12. Nyt tuli kunnolla kylmät säät. Karjakeittiössä oleva vesipumppu jäätyi kerran. Tuulta ei ole ollut, joten hevoset ulkona suht. kauan aamupuolikahdeksasta neljään. Siihen aikoihin niillä on jo ihan mitta täynnä ja repivät porttia.

Pe oltiin hevosten kanssa taluttelulenkillä koko porukka. Liekö Rokki saant liikaa kauraa, kun oli ihan vitipää. Päästettiin se paluumatkalla omalla pellolla irti, minkä jälkeen se riekkui Nellan lähellä ja yritti selvästi villitä sitä. Hoidin la Rokin kavioita, jotka eivät ole kaksisessa kunnossa. Tosi resuiset.

Ai niin: Nellan kasvattaja olisi tulossa joku kerta hieromaan Nellan (on hevoshieroja myöskin) ja eräs tyyppi voisi tulla näyttämään, miten vuollaan kengätön kavio oikeaoppisesti. Kumpaakaan en nyt ole vielä saanut järjestettyä, koska ei meillä ole sopivaa tilaa varsinkaan tuohon vuoluun. Siis valoisaa tilaa, jossa hevosen saisi kiinni. Voi voi kun saisi sen talliremontin ensi vuonna tehtyä. Tai ekana päätettyä, mihin näistä lukuisista ulkorakennuksista sen rakentaisi vai tekisikö kokonaan uuden.

Viikko 48 - hrr ja petoja?

2010-12-03T11:39:00.003+02:00

On ollut juuri niin kylmä kuin miltä kuvassa näyttää. Kuva ei ole epäonnistunut, vaan ilma on todellakin näyttänyt tuolta. Hevoset ovat ilman loimia käymässä pihalla. Rokki siksi, että saisi piehtaroida kunnolla. Loimet niskassa se ei onnistu.

Pakkaset nyt ovat hieman hellittäneet. Rokki on ollut pidempäänkin ilman takkia, varsinkin kun tuuli tyyntyi.

Tarhan metsänreunassa hevoset eivät jostain syystä nyt viihdy. Jos sinne vie heiniä, ne jää syömättä. Muuta en keksi kuin että metsässä on käynyt joku pelottava juttu. Esim. peto. Tai dorka metsästäjä? Ehkä peto.

Nellalla olen maastoillut vähän. Se on lenkille lähtiessä aina tulta ja tappuraa, joten on ollut "pakko" päästää se kunnon vauhtiin. Saulin mökkitiellä (metsätie, pitkää suoraa ja muutamia mutkia) ollaan kiitolaukattu ja myös menty rauhallisempaa laukkaa. Olen ottanut sen osin laukannostoharjoitteluna, mutta pääasiassa höyryjen päästelynä. Nella laukkaa aivan mahtavasti, ja koirat, varsinkin Keke, tykkää kun saa päästellä kovaa. Koirat jäävät kyllä jälkeen. Lännensatulalla ollaan näitä maastoreissuja tehty.

Rokin kohtalo on epävarma. Se on taas hieman parempi muka. Ei yski juurikaan. Pumppaa kyllä hengitystä ja hengittää raskaasti. Ei makaa. Piehtaroi kyllä pihalla kuten ennenkin, ja on oma pomppivainen itsensä.

Viikko 47 - turhan kylmää

2010-11-29T10:13:00.003+02:00

Kuvalla ei ole ajankohdan kanssa mitään tekemistä. Kuva on syyskuulta. Siitä näkee taas yhden Nellan ja Rokin halailuhetken. Vaikka Nella kurmoottaakin Rokkia aika ajoin, on ne silti erittäin hyvää pataa keskenään.

Nyt on ollua vaikiata. Sekä valtavan kovat pakkaset sekä itsellä paljon työmatkoja. Olinkohan viikon aikana kerran vai kaksi Nellalla ratsastamassa (maastossa), ja paluumatkalla hyppäsin pois satulasta ja kävelin/hölkkäsin vierellä. Kylmä tuli muuten varpaisiin ja sormiin.

Rokkia on voinut tarhata vain loimet niskassa. Fleece- ja sadeloimi ja vielä kaulakappalekin. Sillä lailla se on viihtynyt tuolla -20 pakkasissa, jossa viima vielä tuivertanut. Mutta mitään pitkiä päíviä ei ole hevosia ulkona voinut pitää. Joskus ovat olleet pariin otteeseen ulkona, useimmiten 8 - 15 about putkeen.

Viikko 46 - jiihaa täyttä laukkaa

2010-11-21T09:46:00.001+02:00

Nella sai sulfakuurin virtsatulehdukseen, ja oireet eli tiheä vaikea pissiskely loppui. Samoin virtsan väri vaaleni pikkuhiljaa normaaliksi.

Talvi on nyt tullut ja kunnolla. Myös ratsastusreittejä on kohtalaisesti. Olin tällä viikolla Nellan kanssa mm. Viemerön lenkin kiertämässä, missä treenattiin vähän laukannostoja (ilman pukituksia nousi kaikki). Perjantaina kierrettiin Korvenmäen lenkki, minkä jälkeen kävin Saulin mökkitiellä, joka oli ihan priimakunnossa - riittävästi lunta keskellä, ei liukasta ja vedettiin pari oikein kiitolaukkapätkää. Olihan loistavaa. Ekan kerran uskalsin kunnolla istua alas ja nojata taakse lännensatulassa, maastossa kovassa vauhdissa. Tuntui samalta kuin takavuosina Rokin selässä kun sen kanssa järvitietä joskus tultiin kiitolaukalla. Kovaa siis pääsee tämä pikku tammakin, ei voi muuta sanoa. Ja tuntui että se kaipasi sitä laukkaa. Tarhassa on lunta, mutta on siellä aika koppuraista eli mitään kauheita laukkoja siellä eivät hevoset tee.

Rokki on kipeä kyllä. Syö ja juo hyvin, mutta pumppailee ilmaa ja yskähtelee. Ja pahinta on, ettei se taida mennä enää yölläkään makuulle. Piehtaroi kyllä sekä boksissa että ulkona, mutta nukkuu seisaallaan. Ei hyvä. Rokki on aina ollut kova makoilemaan, usein päivälläkin karsinassa on saattanut päiväheinien jälkeen pistää pötkölleen.

Viikko 45 - pohdintaa ja vähän sairasteluakin

2010-11-11T15:27:00.003+02:00

Oheinen video on sunnuntailta, kun olin Mäki-Pohdossa Nellan kanssa Sanna Onkamon westerntunnilla. Videossa Sanna ratsastaa Nellalla. Ongelmana oli, että Nella laukannostossa pukitteli paljon. Tämä oli täysin oma vikani, sillä en uskaltanut nostaa laukkaa nojaamalla rennosti taa ja löysin ohjin, koska Nella myös ryykäili paljon. Omaan "kinnaamiseeni" se vastasi pukkaamalla. Sanna ratsasti paljon paremmin tietenkin, ja laukannostot alkoivat sujua. Käynnistä Nella ei vielä laukkaa nosta. Mutta hauskaa ja tehokasta oli ja kotiläksyksi laukannostoja ja ratsastajan rentoutuminen. Oli myös erittäin kummallista, että takaisin päin en meinannut saada Nellaa lastattua. Viime aikoina se on kuitenkin saatu autoon hyvin ja ihan yksikseni vain. No, onneksi tuli kaveri apuun ja liinan avulla se traileriin asteli. Hyvin väsynyt oli tyttönen treenin jälkeen, sillä etenkin laukkatreeni oli todella raskas. Ai niin ja ekan kerran oltiin tosiaan maneesissa treeneissä. Se oli hauskaa, sillä kenttä oli aivan koppurainen.

Muuten onkin sitten tullut pieni ongelma, sillä kun olin pari pv työreissussa, kertoi isäntä että Nellan pissa on ollut punaista. Ja tänään totesin sen tuolta hangesta myöskin. Ihan normaalin oloinen hevonen on, vai ehkä sittenkin vähän vaisu? Vaikea sanoa, kun tamma on muutenkin ihan välillä rauhallinen ja toisena päivänä leikkisämpi. Nyt taitaa olla rauhallisempaa. Soittelin joka paikasta kokemuksia punaisehkosta pissasta, eläinlääkärillekin, ja se on varmaan joko ruuasta johtuvaa tai virtsatulehdus. Lääkäri kehotti tarkkailemaan sitä vielä, ja jos pissaaminen menee kivuliaaksi niin sitten virtsanäyte lääkärille ja lääkkeet. Jos se taas johtuu ruuasta, se olisi kummallista, sillä muutoksia ei ole ollut. Tai ehkä jossain paalissa oli paljon koiranputkea tai muuta roskaa, olisiko Nella syönyt sellaista? Voikukasta voi tulla punainen pissa, mutta ei kai koiranputkesta?

Toinenkin askarrus. Olen pohtinut pitkään sitä vaihtoehtoa, että josko Rokki siirtyisi kohta taivaslaitumille, ja Nella muuttaisi vaikka vain talven ajaksi Ullan tallille. Voisi tehdä Nellalle ihan hyvää: nähdä elämää ja paljon muita hevosia. Treenaaminenkin helpottuisi, kun asuisi maneesin vieressä. Rokki ei tuosta puhkurista kuitenkaan koskaan täysin parane, ja nyt pakkasten myötä se on taas alkanut yskiä. Erikoista, että se oli viime talven täysin oireeton. Edellistalvena taas todella heikossa kunnossa. Surullista siitä olisi tietenkin luopua, enkä päätöstä ihan kevein mielin teekään. Haluan, että sillä on hyvä olla. Sairastelukierre ei tietenkään ole hyvästä.

* Päivitys sunnuntaina 14.11. Nella sai nyt puhelinreseptinä sulfakuurin virtsatulehdukseen. Viikon kuuri aloitettu lauantaina 13.11. On kyllä ihan reipas hevonen, ei syömis- tai juomisongelmia, mitä nyt alkuviikosta oli hieman vaisu. Nyt jo aivan kondiksessa. Talutuslenkillä teki mm. levaden ja capriolen (ihan totta) eli ihan hirveän kipeä ei taida olla. Sunnuntaina tehtiin vielä pieni työjuttukin yhdessä eli haettiin ladolta kolme kuormaa heinää. Kuulostaa rajulta, mutta oikeitten työkärryjen puuttuessa heinää haettiin koppiksilla eli ihan vaan neljä paalia per laaki. Tuntui olevan hyvä tehtävä Nellalle tälle haavaa, kun tehtiin keskiraskasta hommaa mutta kävellen ja hölkällä vain. Rokki yskähtelee ja pumppaa vatsallaan taas ilmaa ulos.:(

Viikko 44 - maastofilmatisointi

2010-11-02T17:52:00.003+02:00

Kunnostauduin ja etsin muita blogeja, joissa käsitellään samoja aiheita kuin tässä eli hevosia. Laitoin niistä linkkejä tuohon sivun reunaan. Ja heti kärkeen Hevostelua-blogin Ruskavaellus-postauksesta innostuin kuin teinit kuvatessaan rullalautailutemppujaan, eli kuvasin pätkän Nellan selästä. Hevostelua-kirjoittajasta poiketen en uskaltanut videoida laukkaa, en ainakaan tänään, koska Nella oli reippahalla päällä.

Ma - Maastolenkki Korvenmäen lenkki (yleisatulalla) eli paljon metsäpolkuja. Käyntiä enimmäkseen.
Ke - Käyntikäpsyttely riimusta, ei kaksista lenkkiä koska Anna oli reppuselässäni.
Pe - Reipas ja pitkähkö maastoratsastus, Horman lenkki. Pitkä ihana laukkapätkä ns. hiittisuoralla. Laukannostoja. Muutoin ei kikkailuja sen kummemmin. Reittiä Haapamaan osalta oli käynyt tuhoamassa kaivuri, joku polku oli katkaistu kokonaan sellaisella miehenkorkuisella (-syvyisellä) kanjonilla eli ylisuurella ojalla, jonka yli ei voi edes ajatella, sillä ojanpenkereet ovat täynnä kiviä ja maata. Onneksi vaihtoehtoinen reitti löytyi.

Viikko 43 - lumi tuli, lumi meni

2010-11-01T13:55:00.009+02:00

Näin lumisissa keleissä ratsasteltiin lokakuussa 2010. Koirat menossa mukana.

Laidunkin (jolla hevoset siis yhä, tarhan puutteessa, ovat, oli hankinen. Ja aurinkoa!

Mitä meinaat? Mistä löytyisi se yhteinen kieli hevoselle ja ihmiselle? Kuvassa yritellään maasta käsin -harjoituksia pikku Nellan kanssa. Ja lumikin suli.

Satu ja Nella pohtimassa, peruutetaanko vai ei. Edes vähän?

Salaojan kaivuuta jaloittelutarhan pohjaan. Huomaa, miten ylhäällä oleva ojanpätkä täyttyi heti vedellä. Tähän tulee salaojaputki. Ei ole kiva, jos vaivalla(!) ja suurella mietinnällä(!) joskus aikaan saatava jaloittelutarha onkin jostain kohtaa toimimaton=kerää vettä sateella. Joten lapiohommiin.

Tulin joskus maininneeksi, että on olemassa sellainen kuin banketti. Että näin sellaisen lännenratsastustilalla. Siitä ratsastettiin yli sun muuta kommenverkkiharjoitusta. No niin, meidän tarhaan tulee siis kyseinen banketti. Ehkä siitä tulee hevosten tähystyspaikka?

Ti - Nellalla ratsastamassa pitkästä aikaa. Laitoin lännensatulan. Käyntimaasto siitä tuli, sillä oli aika liukasta joka paikassa. Nellaa harmitti, kun ei saant juosta.

Ke - Ratsastamassa. Yleissatulalla. Lumet oliva sulaneet sen verran, että Järventiellä päästiin ravaamaan reippaasti ja joku laukkapätkäkin.

To - Ratsastamassa maastossa, Koívuluoman takana Haapamaan (osa)lenkki.

La - Satu K. oli viikonloppuvieraana, minkä johdosta kävimme kärrylenkillä (monen kuukauden tauon jälkeen Nella pääsi siis vetämään taas). Piti mennä Vähäjärvelle katsomaan, onko siellä minkälainen karpalosato. Etukäteen olin varmistanut, että hirvenmetsästystä ei alueella ole. No ei ollut, mutta jotain muita mettämiehiä kyllä paukutteli siihen malliin, että piti kääntyä takaisin... Käytiin Saulin mökinlenkki, reipasta ravia. Lisäksi alkuillasta taluteltiin hevosia riimusta heinäpelloilla. Tarhat on nyt niin savisia+vettä sataa kaiken aikaa, että hevoset on olleet vähän lyhyempiä päiviä ulkona. Noin aamuysistä kolmeen neljään.

Su - Rokin ja Nellan kánssa yhtä jalkaa maastoriimulenkki Korvenmäen lenkki. Rokki-pappa tykkäs niin kovasti, kun taas pääsi metsään. Nella tuuppi koko matkan Satua selkään tyyliin "minä määrään". Lenkin jälkeen tehtiin Nellalla pienesti maasta käsin -harjoituksia. On se aika tänttärä se Nella. Mukava, mutta jäärä.

Muuta: Lumi ja talvi "yllätti" taas ja meillä on tarhanpohja/ratsastuskenttä kesken. Suodatinkangasrullat oli kannettu valmiiksi kentän viereen, ja sinne ne hankeen hautautuivat. Aivan tyypillistä täällä. Ja herkesinkin jo ajattelemaan, että aitaan koko paskan tuommoisenaan, savivelliä eli ei. No, jotain hyvääkin hitaudesta ehkä on, sillä lumen sulettua huomattiin että kentän toiseen päähän jää kohta, jossa vesi makaa. Yksi salaoja on siis vielä kaivettava. Kaivettiin se käsipelillä. Tai no lapiota kyllä käytettiin. Ehkä se pohja siitä vielä aikaiseksi saadaan ennen joulua. (Mutta minkä vuoden?)

Viikot 40 - 42 ja rapiat - lokaa ja kuita

2010-10-18T19:07:00.004+03:00

Mjam mjam. Rokki syksyisellä laaduntarkastusretkellään kaurapellossa. Hirvenkin jälkiä ko. halmeessa on nähty, mutta enimmäkseen näiden kavioiden.

Nyt on satanut paljon ja kaikki taas savivellissä. Kuin myös aikataulut, sillä en ole ennättänyt ratsastamaan juurikaan. Hevosten jokapäiväiset ylläpitotyöt vievät sen vähäisen vapaa-ajan mitä töiltä on jäänyt. Hevoset ulos-boksit siivota-ruokintaa-vettä-jne. TARHAN TEKOA AINA VAAN (säiden salliessa kohta tulee sitä soraa...) ja siinä se aika sitten meneekin. No, pitkästä aikaa olin tänään Nellan kanssa riimulenkillä metsässä ja se tuntui olevan Nellastakin mieluisaa.

Tämä kuva tässä vain siksi kun Nellalla on uusi fleeceloimi.

Ma - Riimulenkki Nellan kanssa metsänvartijan lenkki
Ke - Riimulenkki Nellalla Korvenmäen lenkki.
Pe - Riimulenkki Nellan kanssa Koivuluoman takana pikkupolkuja.
La - Riimulenkki Nellan kanssa Korvenmäen lenkki. Kunnon trialia, sillä lopun rapapelto upotti puolisääreen, vaikka joku traktorilla olikin tampannut siihen jäljet.

Viikkoa 39 vielä, lännen tyylillä

2010-10-04T21:58:00.004+03:00

Mun westernihevonen Leivonella.

Jiihaa eikä tässä vielä kaikki. Sen lisäksi, että Nella oli torstaina perinteisen tunnilla Sonja ratsastajanaan, osallistuin Nellan kanssa sunnuntaina Sanna Onkamon pitämälle lännenratsastustunnille niinikään Mäki-Pohdon mainiolla kentällä. Oli todella hauskaa, tunti meni ihan siivillä. Ja oli mukava kuulla, että Sanna piti tätä Nellan Simco-satulaa sille ihan sopivana. Tällä siis mennään jatkossakin.

Emme paljoa ehtineet puolessatoista tunnissa, mutta silti oli avartavaa jälleen kerran. Sanna O. itsekin ratsasti Nellalla ja lausui, että Nellaa selvästi ärsyttää kun siltä pyytää jotain muuta kuin mitä se itse sillä hetkellä haluaisi. Esim. pitäisi olla paikallaan, kun se haluaisi päästellä kiitolaukkaa ympäri kenttää. Niinhän se on, mutta tunnin lopussa Nella oli jo paljon pehmeämpi ja rennompi. Kuten käy aina tavan tunnillakin.

Jos tämä Sanna tulee jatkossa säännöllisemminkin Ylistaroon treenaamaan, niin varmasti tahdomme olla siinä porukassa.

Viikko 39 - tapahtumien viikko

2010-10-01T22:10:00.004+03:00

Sonja ratsasti Nellalla tämän viikon Leenan tunnin. Iltatunnin alussa oli näin hieno valo, lopputunnista säkkipimeää joten valot piti laittaa jo päälle. Syksy.

Viime viikolta ratsastustunti oli peruttu, koska satoi kuin esteristä koko viikon, ja kenttä oli tiemmä vellikkää. Sitä ovat olleet myös laitumet. Ja itse olin vielä kovassa flunssassa yli viikon verran, että Nella on saanut aika vähän liikuntaa. Laitumella toki kaiken päivää, välillä hirvienkin kanssa. Ja muutamalla maastolenkillä ollaan käyty. "Ihailemassa" mm. upeita avohakkuita. Niin ne kaikkein kauneimmat(kin) lähimetsät hakataan. Pah.

Mutta sitten. Tällä viikolla Leenan tunti oli vähän erikoisjärjestelyinen meidän osalta, sillä Nellan kasvattaja Sonja ratsasti Nellan. Oli oikein hyvä järjestely: hevoseton Sonja sai ratsastaa, pääsi ekan kerran kasvattinsa satulaan, ja minä sain nähdä ulkopuolisen silmin, miltä Nella nykyään näyttää. Ja hyvältähän heidän yhteistyönsä näytti, ei voi muuta sanoa.

Tällä viikolla on vielä tapahtumassa paljon muutakin, mutta näistä tuonnempana!

Viikko 38 - suunta ylöspäin

2010-09-20T15:41:00.003+03:00

Hienoja syksyisiä säitä pirelly, ja laidunkausi jatkuu. Tosin näyttävästi paremmin aidan toisella puolella.

Nyt ollaan päästy testaamaan se häntävyö satulan kanssa. Se yhdistettynä liukuestepadiin (tai en mä niitä mitenkään toisiinsa yhdistä tms.) satula pysyy paremmin paikallaan. Silti tein viime viikon maastoiluja lännensatulalla tai sateen sattuessa ilman satulaa.

Sunnuntaina (eilen) oli Leenan tunti taas Mäki-Pohdossa, ja ainakin omasta ja myös Leenan mielestä meillä sujuu koko ajan paremmin. Tehtiin mm. lyhyen ravin harjoituksia ja laukannostoja käynnistä. Nella ei nosta laukkaa käynnistä, vaan ottaa alkuun muutaman raviaskelen. Leena sen kuulemma tässä vaiheessa vielä hyväksyy, koskapa Nella on nuori ja alussa. Pohjetta (takaosalla) se väistää hyvin. Ja ajoittain ravaa todella hienosti koko kropalla ja myötää niskasta. Silloin olen kuin Euroopan omistajan fiiliksissä. Laukannostoissa voltilla (käynnistä) Nella kyllä myös pukitti jonkin kerran, mutta ei mitään suurieleisempää.

Hoikistuminen jatkuu. Nellalla.

Viikko 37 - peltobaanailua ja satulan sopimattomuutta

2010-09-13T21:49:00.003+03:00

Äärettömän heikkolaatuinen kännykkävideopätkä Jaana H:n ja Nellan laukkailusta sänkipellolla - vasta lopuksi älysin, että puhelimella voi myös zoomata. Ei näin huonolaatuisia vilmejä saisi ollakaan. Mutta Nella tykkäsi laukata.

Oltiin siis porukalla: minä-Rokki ja Jaana-Nella maastossa, käyntimaastossa toki Rokin takia, mutta lenkin lopussa Jaana ja Nella vähän karauttelivat pellolla. Rokki toimi laadunvalvojana.

Kun Nella katosi hetkeksi metsäsaarekkeen taa, oli Rokki valmiina karauttamaan perään. Näin tarkkaavaisena vanha herra 20 v tänään.

Koska vararatsastuskypärä oli taas kateissa, improvisoitiin täl viisiin pyöräilykypärällä. Jaana kuvitteli heti, että nämä kuvat päätyvät levitykseen, ja peitti kasvonsa.

Kuten tuosta alimmasta kuvasta voi päätellä, ei tuo satula pysy paikallaan sen antislip-padinkaan ansiosta. Pakko ottaa selvää, miten satulaan saa häntävyön ainakin toistaiseksi. Ehkä, kun Nella hoikistuu ja saa lihaksia, satulanpaikka (säkä) löytyy selvemmin. Nyt satula liukuu koko ajan lavoille. Sen vuoksi olen käynyt maastossa pääasiassa satulatta tai länkkärillä.

Hauska ratsastus oli kumminkin tänään. Rokkikin pääsu vähän kylille.

Viikot 35 ja 36 - kuntoilua sänkipelloilla

2010-09-10T10:00:00.004+03:00

Nella nauttimassa omenasadosta syyskuussa 2010.

Tein vielä yhden (vihoviimeinen tälle kesälle) ison laitumen hevosille. Täällä riittää taas syötävää vähän liiankin kanssa.

Sänkipellolla laukkailusta ei tietenkään ole kuvia, koska kukaan ei ole koskaan kuvaamassa, kun meen. Mutta eräs maajussi oikein ehdotti, että hänen sänkipelloilleen vaan ratsastamaan, jos intoa piisaa. Otin tarjouksesta vaarin, ja olen Nellan kanssa vähän käynyt laukkailemassa. Muutoin olen aloittanut sen kanssa laihdutuksen ja kuntoilun maastokävelyillä, joille tapojeni vastaisesti olen lähtenyt usein ilman satulaa. Kumma kyllä, alun kammon jälkeen, sekin onnistuu hyvin. Eikä tule kylmä, kun hevolla on niin lämmin selkä. Ja leveä ja pyöreähän se on myös.

Nellan lihavuuteen pitää nyt kyllä tarttua ja kunnolla. Jaana H. arveli sillä olevan jopa 100 kg ylipainoa, itse arvelen että 50 kg poiskin riittäisi. Vaikka ratsastusta on lisätty, en ole vielä havainnut solakoitumisen merkkejä siinä. Uudella laitumella on tietty liikaa ruokaa. Hevosurheilussa oli Ruokinta-ekstrassa juttu hevosen lihavuuskunnosta, ja sitäkin tavatessa olen älynnyt että jotain tarttis tehdä. Jopa Jarnon "valjastamista" Nellan laihduttamiseen on harkittu: hän vois ihan hyvin mennä Nellan kanssa käyntimaastoon lännensatulalla. Kävely vaihtelevassa maastossa olis tehokasta.

Leena K:n tunneilla ollaan käyty Mäki-Pohdossa edelleen. Kehitystä on tapahtunut. Viimeksi väistätettiin vähän pohjetta, tehtiin laukannostoja ja yritetään nyt vaan saada Nella kulkemaan siellä ohjien välissä kiemurtelematta. Oikean kierroksen laukka on muuten todella hankalaa saada hyväksi, vasen kierros tosi paljon helpompaa.

Nellan lastaus sujuu nykyään ongelmitta. Saan lastattua sen yksinäni. Ainoastaan purku tuottaa hieman vaikeuksia, kun Nella meinaa peruuttaa pois heti kun avaan takaluukun.

Viikko 34 - tunnit jatkuu

2010-08-29T10:06:00.003+03:00

Ohessa muutama kuva ekalta Leena Kannon tunnilta Nellan kanssa. Nyt on jo toinen tunti takana - kerran viikossa käydään. Edistystä on mielestäni jo tapahtunut. Lisäksi selailen iltaisin "100 tapaa parantaa ratsastustaitoasi" -kirjaa, sillä tottakai edistymisemme suurin hidaste olen minä itse. Ajattelinkin joku kerta pyytää Jaana H:tä ratsastamaan Nellalla sen Leenan tunnin. Olisi hauska nähdä itsekin ulkoapäin, miten Nella kulkee. Nyt siis kyllä jopa minun ratsastamana ajoittain sen tiki-tiki-tiki -ravi vaihtuu lennokkaaksi ratsun askeleeksi. Olen kyllä tosi iloinen että Ulla N. järkkäsi meille tämän pienen tuntiryhmän. Yksin kotona ei oltaisi päästy puusta pitkään.

Nellan kasvattaja Sonja on muuttanut tänne lähelle asumaan. Voisin tietty häntäkin joskus pyytää ratsastamaan. Tai ainakin katsomaan tuntia. Sonja jos luet tätä blogia niin laita meiliä - en taida tietää uutta meiliosoitettasi vielä?

Nämä kuvat muuten otti Sonja V, joka oli kaitsemassa Annaa kun äiti ratsasti.

Elokuu ja koulu alkoi

2010-08-23T10:19:00.002+03:00

Ensimmäinen ratsastustunti Nellalla Leena Kannon opissa takana. Ryhmässämme on vain kolme ratsukkoa: Ulla-Neiti ja Mia-Lasse sekä minä ja Nella. Tosi sopiva määrä, sillä ainakin alussa Nella vain kuikuili muita ja säikkyi jne. Myös kentän ohi silloin tällöin ajelevat traktorit, hevosautot, kentän laidalla olevat puomit jne - kaikki pelottivat. Leenan ohjeiden mukaan koetin kuitenkin itse unohtaa nuo pelottavat asiat ja ratsastaa vain eteen, niin kyllä Nellakin ne unohti.

Eka tunti oli siis tutustumista kaikin puolin, vaikka kyllä me kaikkkia askellajeja mentiinkin. Nella teki ihme tenkkapoon aika alussa tuntia, eli jähmettyi täysin paikalleen. Ei vaan menny. Tuittuili varmaan, kun en ole oikeastaan ratsastanut sillä koskaan kuin maastossa. Raipalla siitä selvittiin... no ei tietty hakkaamaan ruvettu, mutta tehtiin monta kertaa ravin- ja laukannostoja pohjeavulla ja ellei heti lähtenyt, merkki raipalla. Vähän aikaa tätä tehtiin ja Nella alkoi taas kuunnella pohjetta. Pitää olla jatkossa aina tikku mukana, jos sitä tarvitsisi. Olin aika ihmeissäni, kun AINA reipas Nella rupesi hidastelemaan. Lopputunnista se ei enää ollut ongelma.

Aikamoista kiemurteluahan se oli muuten. Hetkittäin sain Nellan pehmeäksi ja asetettua oikein ohjien väliin. Usein se painoi sisälle tai ulos.

Laitan kuvia kun saan purettua ne kamerasta. Tästä se lähtee.

Heinäkuu

2010-08-09T17:07:00.006+03:00

Päiväkirjan pito on kesällä vähän jäänyt. Skarpataan syksyllä. Yllä olevassa kuvassa Rokin kesän jännin hetki. Rokki ja Nella olivat muutaman yön Ullan tallilla Mäki-Pohdossa hoidossa, kun lomailimme saaristossa. Tarhanaapurina arvonsa tunteva settis.

Se uusi satula, merkkiä Knights, on nyt tosiaan hankittuna ja siihen tykötarpeena mm. antislip-padi. Hyvin on toiminut.

Sateita on odoteltu hartaasti. Pienenkin sateen sattuessa hevoset etsivät kurakon, jossa piehtaroida. Tässä Mäki-Pohdossa.

Nellalla olen ratsastellut aina, kun on ollut vain aikaa. Paarmojen takia usein varhain aamulla tai myöhään illalla.

Kesä on ollut lähinnä tätä, tai varsinkin heinäkuu. Paarmakausi ja helteet olivat mahdollisimman rajut, joten useimmiten hevoset olivat päivät tallissa ja yöt ulkona. Paarmat (ja mäkäräiset!) haittasivat jossain vaiheessa erityisesti Rokkia niin, että ostin sille Bucaksen ötökkäloimen. Se olikin hyvä, vaikka hevonen näyttikin se päällään kesäyössä aivan kummitukselta.

Muutoin hevoset ovat voineet hyvin. Rokin etukaviot eivät ole kaksisessa kunnossa. Ovat lohkeilleet, ja raspaamisesta huolimatta eivät oikein tahdo kasvaa. Nyt siltä on tielenkit pannassa, saa tassutella vain heinäpellolla.

Nellan kanssa olen nyt suunnitellut syksyn mittaan tunneille menemistä. Siitä tuonnempana.

Viikko 25 - laitumella

2010-06-30T09:51:00.002+03:00

Kun Nella kuukauden poissaolon jälkeen palasi kotiin, oli Rokki aivan riemuissaan. Pääsivät ensin tutustumaan tallissa, aamulla vein laitumelle, jossa meno ei sitten videossa nähtyä riehakkaampaa ollutkaan.

En ole päässyt tällä viikolla vielä kunnolla ratsastamaan Nellalla, sillä uuteen satulaan ei ole sopivaa vyötä. En löytänytkään mistään Rokin vanhoja vöitä, ja tuo nykyinen ei mene ympäri, sillä uusi Knights-satula on ihan erilainen kuin entinen scheisse. Vastinhihnat ihan eri kohdassa.

Siispä tein jotain, mitä en oikeastaan sitten teinivuosien, eli ratsastin ilman satulaa kokeeksi. Ja huomasin jo siinä, että paljon on kuukauden koulutuksen aikana tapahtunut. Nella vastasi pidätteisiin ja pohkeisiin aivan toisella lailla kuin aikaisemmin.

Muutoin hevoset ovat nyt lähinnä laiduntaneet. Ei kuitenkaan yötä päivää. Paarmat ilmestyivät heti juhannuksen jälkeen, joten on vähän pitänyt tarkkailla, miten hepat pihalla viihtyvät.

Viikko 24 - kotiutuminen

2010-06-30T09:49:00.001+03:00

Hain Nellan perjantaina Riinalta. Sain vielä nähdä yhden ratsastuskerran, ja se olikin hienoa katseltavaa. Riina oli viimeisen viikon aikana hypännyt Nellalla muutamia ristikoita ja pystyjä, ja teki sen nytkin kahden esteen sarjoilla ja hienolta näytti. Riina näytti myös muita harjoitteita, joita voin itsekin Nellan kanssa sitten tehdä. Mm. lävistäjällä tehtävä "loiva väistö" jonka avulla saadaan mm. lapoja irrotettua hyvin. Sain mukaan aanelosen verran ohjeita/treenejä.

Viikko 23 - Nellasta tulee ratsu

2010-06-12T09:00:00.007+03:00

Kävin keskiviikkona katsomassa Nellaa Alajärvellä Vainionpään tallilla. Riina ratsasti Nellalla ja minä ja Nellan kasvattaja Sonja ihastelimme.

Riina kehui Nellaa vuolaasti. Luonne kuulemma sellainen ja potentiaali muutenkin, että voisi olla "suomenhevosen monikäyttöisyyttä parhaimmillaan".

Koska Nellaa ei tätä ennen oltu kunnolla ratsastettu, kunhan maastoiltu vain, Riina joutui aloittamaan sen kanssa ihan alusta. Paljon oli edistynyt, vaikka esimerkiksi väistöt ja voltit menevät toisena päivänä hyvin ja toisena heikommin.

Maapuomejahan Nellan kanssa oli jonkin verran menty kotonakin, pääosin maasta käsin.

Ja treenin lopuksi tälleen. Riina on ratsastanut Nellaa viitenä päivänä viikossa 30 - 50 min kerrallaan. Nella on jaksanut hyvin.

Mitäkö muita uutisia? Nellan pään heiluttelu loppui kun sai uuden satulan. Riinan mukaan vanha yleissatula painoi sitä niin kovin, että oli jopa kipeyttänyt selän. Eli vian etsiminen hampaista on tainnut olla turhaa. Onneksi vika löytyi. Nyt kun tarkemmin mietin, pään heiluttelu alkoi kun ryhdyin käyttämään enemmän yleissatulaa lännensatulan sijaan. Esimerkiksi kun joku muu on ollut maastossa mukana Rokilla - länkkäri on ollut silloin Rokilla. No, Riina aikoo vielä kokeilla hypätä vähän Nellalla, jonkin pienen ristikon. Ensi perjantaina haen tamman kotiin ja silloin vielä pääsen näkemään Riinan ja Nellan yhteistyötä.

Viikko 22 - laitumia ja ratsastuskenttää ja Nellan uutisia

2010-06-07T09:22:00.002+03:00

Rokki on selvinnyt yllättävän hyvin yksikseen. Laiduntaa takapelloilla ihan rauhallisesti. Mutta viimeistään kahdeksan maissa haluaa talliin. Joko mäkäräisten/hyttysten takia tai sitten haluaa vaan talliin "turvaan".

Nellan kuulumisia ratsuttajalta sain sen verran, että kehui Nellaa "fiksuimmaksi 4-vuotiaaksi" joka hällä on koskaan ollut. Täyspäinen siis on tamma. Senhän tietenkin tiesinkin, mutta olin kyllä ajatellut, että Nella ei olisi niin täyspäinen kylässä, missä on kaikkea uutta.

Kandaarin Maaria teki erinomaisen palvelun ja vei uuden satulan sovitettavaksi sinne Alajärvelle asti Nellalle. Knights-merkkinen nahkasatula, yleissatula ja uusi sellainen, on nyt ollut koekäytössä viikon verran, ja se me varmaan sitten ostetaan. Liukuestepadi siihen varmaan pitää laittaa, mutta muuten hyvä. Ihan mahtava homma.

Ratsastuskenttää on jälleen valmisteltu eteenpäin: isäntä on tasoittanut pintaa lisämaalla ja Rokki on syönyt nurmen. Aika pian ne suodatinkankaat varmaan vihdoin siihen levitellään, sitten sepeli ja sitten pintakerros.

Viikko 21 - yksinäistä ja rauhallista

2010-05-28T18:52:00.003+03:00

Rokki ja Helsingin-vieras Satu pihanurmea verottamassa.

Rokki sai aluksi aikamoiset paniikkikohtaukset, kun Nella lähti. Juoksi takalaitumella kuin raivopää ympyrää, laukkasi oikeen. Hirnui tallissa ja ulkona. Vein Rokkia aika paljon ihan riimusta ruohostamaan, kun oli sillä tavalla rauhallisempi. Parin päuvän hurlumhein jälkeen rauhoittui eikä enää huutele Nellaa. On aika rauhallinen siis pihalla. Iltaisin kyllä kova kiire talliin. Olen käynyt Rokin kanssa myös ratsastamassa maastossa. Olipa outoa, en ole pitkään aikaan ratsastanut yksin Rokilla. Tai siis olen menny Nellalla ja joku muut tuolla Rokilla. Tuntui korkealta ja kompuralta erämaan laivalta.

Nellan satula-asiaan sen verran uutta, että nyt ehkä ostankin sille Knights-merkkisen nahkasatulan, uuden. Sen jo varatun käytetyn Wintecin sijaan. Tätä jälkimmäistä ei olla siis saatu vieläkään, joten nyt sovitellaan uutta. Satulakauppias tekee niin hyvää palvelua, että käy sitä Alajärvellä Nellalle kokeilemassa. Jos se sopii, ostan sen.

Viikko 20 - hyvästit nyyh

2010-05-20T20:32:00.004+03:00

Tässä kuvassa Nella on juuri saapunut Alajärvelle Vainionpään tallille. Ei muuten näyttänyt paljoa uusista kuvioista pahakseen panevan.

Alajärvelle lähtöpäivän aamulla Rokki ja Nella nyrhivät tulevan ratsastuskentän ruohoa.

Nellan korvan yläpuolella ei ole pommikone, vaan kurki, mutta kurja kamera ei jaksanut tarkentaa siihen. Kurjet ovat vieneet hevosten huomion myös laitumella.

...Vaan ei lopulliset. Mutta haikeaa on, Nella lähtee perjantaina Alajärvelle ratsuttajan oppiin. Nyt olen raspaillut Nellan kavioita ja muutenkin huoltanut pollea. Sen lisäksi molemmat ovat olleet syömässä tuoretta ruohoa laitumella, ja sen huomaa Nellan pötsistä. Kamalat helteet on ollut tässä.

Valitettavasti ei ehditty saada uutta satulaa siiheksi, kun Nella lähtee. Menee siis tuon vanhan kanssa vielä :( mutta heti kun saan sen uuden, kiikutan sen Riinalle Alajärvelle.

Laitan kuvia ja lisätietoa sitten, kun olen saanut Nellan kouluun. Ja katsotaas, miten Rokki selviää muutaman viikon ilman tyttöystäväänsä. Ai niin, huomionarvoista Rokista: se on todella hyvännäköinen taas, kuten aina kesäisin, vaikka talvisin onkin vanhan näköinen. Vallan on lihaksikas ja kiiltävä heppa se. Niin ja ottaa taas aikaisempien kesien tapaan spurtteja, kun vien hevosia laitumelle: vien Nellaa riimusta ja Rokki tulee vapaana. Rokki vitkuttelee tahallaan ja jää jonnekin 200 m päähän laukatakseen sieltä sitten yhtäkkiä täysillä Nellan perään.

* Päivitys sunnuntai-iltana: Vein Nellan Jaana H:n avustuksella (ajamana) trailerilla Alajärvelle pe-iltapäivänä. Lastaus sujui helposti, samoin purku perillä. Perillä Nella pääsi heti tarhaan juoksentelemaan ja nuuhkimaan aidan yli lajitoveria. Ei ressannut tammuska mistään. Piehtaroi siellä jne. Kirjaan sitten tänne kuulumisia jatkosta. Sovittiin, että haen Nellan takaisin 19.6. Mutta toki käyn sitä tapaamassa tässä välillä.

Viikko 19 - kesää kohti kovaa

2010-05-14T09:44:00.005+03:00

Ei ole varsinaisesti vielä laidunkausi, mutta hevoset pääsivät nyt tälle heinäpellonpalalle jaloittelutarhaan, koskapa vanha tarha on nyt niin kurainen. Vien tänne vielä lisäheinää. Jota muuten ostettiin tällä viikolla vielä kaksi "munaa" lisää.

Nellan kavaailtu lähtöpäivä ratsuttajalle oli kuluvan viikon lauantai, mutta käytännön syistä meno siirtyykin ensi torstaille. Ei se mitään, Nella on kuitenkin siellä sen sovitun kuukauden ajan.

Mutta kävi miten kävi, kesä on tulossa. Tein hevosille pienen tarhan jo saarekkeen viereiselle pellolle ja nykyinen tarha on puoliksi jo purettu. Jahka saan sen purettua, pelto käännetään ja siihen viljellään uusi nurmi. Tämä piti jo tapahtua viime vuonna.

Tähän tulee ratsastuskenttä. Kuva otettu lyhyestä päädystä. Iso kivi näyttää tässä kuvassa olevan ihan keskellä kenttää, muttei se ole, vaan se on yhdessä kulmassa (noin 3 m kulmasta keskemmälle päin). Ihan derbykenttää tästä ei siis koskaan tule.

Ratsastuskentän pohjaa on tasailtu tuomalla siihen lammen kaivuusta jäänyttä savea. Ja vaikka olen koko ajan murehtinut, että kentästä tulee aika pieni niin onpa se kuitenkin sen 22 X 40 m kuten niin monella muullakin tallilla tuntuu olevan. Se vain näyttää niin pieneltä ilman aitaa ja hiekkakerrosta. Niin ja onhan kentällä se "erikoisuus" elikkä jumalaton kivi yhdessä kulmassa. Olkoon se vaikka se paikka, mistä opettaja voi huudella ohjeitaan.

Jaana K. kävi vielä tällä viikolla ratsastamassa, ja tehtiinkin erittäin lämpimässä säässä lenkki: Maurin mettänlenkki ja sieltä Korvenmäen lenkki väärinpäin. Nähtiin mm. kyy, sisilisko ja paljon perhosia. Luonto herää.

Viikko 18 - isoja koneita tiellä

2010-05-09T11:01:00.003+03:00

Kuvassa sovitellaan satulaa, jota olen nyt ostamassa varusteliike Kandaarista. Kotikäynti satuloiden kera on luksusta. Hyvä ja sopivin satula leveäselkäiselle säättömälle Nellalle löytyi vähänkäytetystä Wintecistä, jota emme kuitenkaan ole vielä saaneet. Edellisen hevosen on ensin saatava uusi satula... Nyt siis jännätään, saadaanko uusi satula Nellalle mukaan ratsuttajalle.

Tällä viikolla on ollut kaikenlaista menoa, hepot ovat olleet pääasiassa tarhailemassa. Tarhanpohja on nyt kuivumaan päin, joten kurassa ei tartte enää tarpoa. Olen silti tekemässä uutta tarhaa kauemmas pellolle, koska tuo nykyinen peltotarha käännetään ja kylvetään siihen uusi nurmi. Myös tulevaa ratsastuskenttää on tällä viikolla askarreltu. Tehty pohjaa ja ehkä ensi viikolla tai sitä seuraavalla päästään laittamaan suodatinkankaat paikoilleen.

Kevätkylvötyöt ovat alkaneet, joten joka suunnassa jyrisee traktorit. Todellakin jyrisee, sillä nykymaajussien traktorit ovat kivitalonkokoisia. Olimme keskiviikkona kokoonpanolla Rokki&Kipa ja Nella&minä pitkällä maastoratsastuksella Hormassa, ja traktoreita tuli ihan kiitettävästi vastaan. Nella pelkää niitä, pitää aina mennä hyvin tiensivuun. Rokki näytti mallia, ettei tartte hötkyillä. Reissuun meni yli 2 h, sillä yrityksistä huolimatta Rokki ei halunnut ravata montaakaan metriä.

Nellan karsinan pihanpuoleiseen seinään on sahattu kurkistusaukko. Nellaa varten siis. Se pääsee sieltä katselemaan pihaan. Kun nyt käy niin, että tuo nykyinen talli on kyllä vielä yhden vuoden käytössä - ei ehditä remontoimaan, kun tuo ratsastuskentän/juoksutarhan teko on jo riittävän iso urakka yhdelle kesälle.

Viikko 17 - katse tulevaan

2010-04-28T10:16:00.010+03:00

Kesällä on määrä rakentaa kunnollinen aitaus, tarha, hevosille. Tähän asti on menty muovikeppien ja sähkölangan varassa. Talvella hiilsimme aitapaalujen päitä.

Näkymä Nellan selästä kuluvan viikon tiistailta. Metsätie oli ihan kiharainen, vaikka kuvassa näyttääkin hyvältä. Ei voinut kuitenkaan edes hölkätä.

Tällä viikolla ollaan suunniteltu nyt juurta jaksain, mihin ja miten se hevosten tarha ja ratsastuskenttä -yhdistelmä tulee. Lopputuloksena on nyt, että tarhan toinen pää toimii kenttänä ja toinen pää jaloittelutarhana. Niiden välille tulee siis aita, johon suuri portti, jota voi pitää hyvillä säillä auki, että hevot pääsevät jaloittelemaan koko alueella. Kenttäosaan tulee suodatinkankaat, murske ja pintakerros. Onko se sitten hiekka vai hake vai niiden sekoitus, en vielä tiedä. Salaojat tehtiin jo viime kesänä. Tarhaosaan ei tule kuin pahimpiin (helposti kastuviin) kohtiin soraa/haketta, mutta muutoin sitä ei juurikaan pohjusteta. Tarhan sisälle jäävät puut suojataan. Otan tässä joku päivä kuvan tuosta tulevasta alueesta ja laitan näytille. Kentästähän ei tule minkään sääntöjen mukainen kooltaan eikä muodoltaan, ja onhan sen keskelläkin iso kivi. Mutta todennäköisesti se ajaa asiansa sen verran, mitä tarvitsee, eli kyllä siellä vähän voi koulua vääntää ja hevosta voimistella.

Ma - Nellan kanssa lyhyt maasta käsin -harjoitus, lastaustreeni ja pieni kävely.

Ti - Maastoratsastus Maurin mettän lenkki. Kova tuuli, oikeen repivä, mistä Nella ei tykkää ollenkaan. Oli kuitenkin aika rauhallinen, kunnes metsässä meni joku elukka. Koirat eivät sitä havainneet, mutta Nella pelkäsi ryskettä ja piti itse outoa pörinää. Sen jälkeen olikin sitten säikkynä koko loppumatkan.

Ke - Nyt odotellaan satulakauppiasta! Satulansovitus peruuntui viime viikolta, mutta tänään sitten. Tartteekin mennä heti harjaamaan Nellaa, talvikarvaa lähtee vieläkin vaikka kuinka harjaa ja porstaa.

To - Kauhia kurakeli on. Hevoset vain lyhyen aikaa tarhassa (kolmisen tuntia). Iltasella molempien kanssa käppäily tiellä. Satulansovitus eilen meni hyvin, todennäköisesti tehdään nyt kauppaa vähänkäytetystä Wintecistä, joka leveänä sopi Nellalle hyvin.

Pe - Nellan kanssa pitkä Horman lenkki. Nähtiin Pasi nuorella tammallaan ajelemassa, pakettiauto ja iso Volvo, joita kaikkia piti pelätä niin perhanasti. Yksi hyvä laukkasuora jäi kokeilematta, kun en vaan uskaltanut Nellaa päästää laukkaamaan kun oli niin säikkynä. Mentiin vaan reippaita ravipätkiä. Loppulenkistä vähän laukkaa, mutta Nella ei meinannut saada jalkojaan mukaansa vaan meni koko ajan outoa ep:tä ja ristilaukkaa. 2 h oltiin. Illalla Rokin kanssa vielä taluttelemassa tiellä. Tuli naapurin helvetinpörinätraktori ja Rokilla vanhat traumat nousi pintaan. :(

La - Vappuaaton rauhallinen maastolenkki molempien pollejen kera, kun Jaana K. tuli kaveriksi Rokilla. Kamalat kurakelit joka reitillä, onneksi päästiin palanen metsäpolkuakin. Alaluhtalan mökillä ja sen takana metsissä käytiin. Hevoset vain vähän aikaa tarhassa, kun niin kuraista.

Su - Sataa vettä ja räntää vuorotellen. Pehtoori ei anna laskea hevosia tarhaan, joka on niin vetinen että siellä voisi melkein uida :( Siispä hevosilla tallipäivä. Taluttelin kumpaakin riimussa. Nella ilmaisi, että haluaisi kyllä olla vapaana, mutta pääsipä ainakin pitkässä liinassa piehtaroimaan. Nyt huomaa, miten kipeästi se kunnollinen, pohjustettu tarha on tarpeellinen.

Viikko 16 - mahtavia ilmoja pirelly

2010-04-21T14:29:00.004+03:00

Ma - Nellan kanssa ratsastus, teki mieli mennä kentällä mutta koskei ole kenttää eikä mikään peltokaan nyt vielä kanna, tehtiin kaikenlaista vääntöä kotipihassa ja lähipoluilla. Myös maapuomeja harjoiteltiin. Pikainen reissu piti tehdä myös kylätielle, sillä Nella tuntui haluavan vähän porhaltaa. Näin alkeista meillä siis lähdetään, mutta kyllä siitä hyvä tulee.

Ti - Kävin vihdoin palauttamassa ne talvella sovitukseen ottamani länget. Panin länget reppuun ja ratsastin Nellalla mettän läpi Pasille palauttamaan väärät länget ja maksamaan ne, jotka ostin. Olipas hieno kevätilta, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Nellalle on pienetkin asiat aina elämyksiä, nääs seisoskelu vieraan tallin valjastuspaikalla oli aivan ihme juttu.

Ke - Kipa tuli ratsastamaan Rokilla, joten tehtiinkin oikein mainio maastoilu yksissä tuumin Hormaan. Vähän hölkättiinkin välillä, Rokkikin jaksoi hienosti pienet ravipätkät. Lupasi tulla toistekin tämä ratsastaja, joten hyvä niin! Rokki tykkää kovasti, kun pääsee vähän kylille. Koiratkin olivat mukana.

To - La - Torstaina piti tulla sen satulakauppiaan pihaan sovittelemaan Nellalle satuloita, mutta homma siirtyi nyt parilla päivällä kun joku iso satulalähetys naapurimaasta ei saapunutkaan. Kyllä se sieltä vielä. Niin ja muuten Nellan lähtö Alajärvelle Riina Vainionpään ratsutettavaksi on varmistunut, ja lähtöpäivä on 15.5. Päätinkin sitten kokeilla Nellan lastausta, kun viimeksi oli niin vaikeaa. Olin varautunut kauraämpärillä ja pitkällä pinnalla, mutta turhaan. Nella käpsehti traikkuun tuosta vain. Veli N:ltä ollaan haettu vielä pieni kuormallinen pikkupaaleja heinää.

Viikko 15 - satulaa etsimässä

2010-04-21T14:27:00.003+03:00

Päiväkirjanpito unhottui taasen, mutta ellen väärin muista niin yksi kärrylenkki, yksi maasta käsin -treeni ja yksi ratsastusmaasto Nellan kanssa. Lisäksi sain vihdoin sovittua satulan oston, eli satulakauppias tulee ensi viikolla meille runsaan satula-arsenaalin kanssa ja sovitellaan Nellalle hyvä yleissatula.

Niin eräs päivä tuolla Korvenmäen takatiellä (Isoolla ahteella) tuli vastaan hevonen kärryineen (oli sillä kuskikin). Nella hirnui pitkään vielä sen pollen perään. Ei useinkaan tule muita hummia vastaan.

Viikko 14 - osta osta

2010-04-05T18:55:00.004+03:00

Ma - Tänään piti saada ratsastusseuraa, jotta olisi päässyt molemmilla hepoilla simultaanisti maastoon, mutta arki tuli eteen ja asia siirtyi. Kävin kuitenkin itsekseni iltapäivällä Nellan kanssa ratsastamassa S:n möksällä. Kyseinen tie on kaksi kertaa vuodessa hevosen mentävä ja tänään oli toinen niistä päivistä. Nella oli ihmeellisen yhteistyöhaluisella tuulella. Kuunteli pohjetta ja ohjaa, eikä purrut kuolaimeen kuten monesti. Mentiin pitkiä pätkiä kevyttä ravia ilman pienintäkään elettä viemiseen tms. kuljailuun. Kuulostaa vähäpätöiseltä asialta, mutta ei ole sitä. Kunpa olisi vaan edes se pieni kentänpläntti, syyhyttäisi päästä harjoittelemaan kaikenlaista. Nyt tehtiin tiellä vähän väistöjä ja kiemurauraa yms. Kuvassa näkyvä satula on Thorowgood synteettinen satula, jonkalaista harkitsen Nellan yleissatulaksi vakavasti.

To - Nyt sain ratsastusseuraa, eli Jaana K. meni Rokilla ja minä Nellalla. Mahtava aurinkoinen sääkin osui leppeälle käyntimaastollemme. Piti mennä Aliksen mökin suuntaan mutta tie tulvi! Taikka oja. Haapamaan lenkki hyvä, se tehtiin. Rokki taisi tykätä paljon kun pääsi maastoon. Meinasi takaisin tullessa vielä oma-aloitteisesti lähteä kylälle päin...

La - Hevoset olivat kyläreissun takia vähän lyhyemmän päivän tarhassa. Kävelytin molempia pienen lenkin illalla.

Su - Jaana H. tuli ratsastamaan ja meni Rokilla, minä Nellalla. Tehtiin Viemerön lenkki Haapamaan kautta, Korvenmäeltä metsän läpi takaisin Haapamaalle ja Koivuluoman kautta kotiin. Ihan loistava aurinkoinen sää taas. Erityisesti Rokki on kyllä kaivannut maastoilua. Nella ok, pienoista ärtymystä sillä taas ilmassa, kun ei päässyt päästelemään. Jaa mutta toisin kävi aamulla, kun Nella potkaisi koiraa... Vallu taas härkki hevosia tarhassa ja näin pääsi käymään. Onneksi selvisi kuhmulla ja pintanaarmulla.

Viikko 13 - kurakelit on täällä

2010-03-31T15:06:00.004+03:00

Kevätaurinko paistaa. Laitumella ei vielä lumelle näy loppua, vaikka teillä on monin paikoin jo kurakelit.

Ma - Vp
Ti - Maasta käsin, tai ei edes mikään treeni, kunhan käveltiin tietä pitkin eestaas. Kurakelit jossakin, jossakin taas jäätä ja sohjoa. Uusi heinä (osto) muuten maistuu vähän liiankin hyvin. Olikin järjetöntä edes harkita tuon pyöröpaalin pyörittämistä tarhaan jatkuvaksi syötöksi - eihän noita ahmatteja saisi edes illalla talliin sen paalin äärestä. Joten syötellään vaan ruoka-aikoina, kuten tähänkin asti. Olen muuten saamassa vihdoin vakituisempaa tai edes säännöllisen epäsäännöllistä ratsastusseuraa, eli parikin halukasta aikuisratsastajaa on ilmaantunut vapaaehtoiseksi nousemaan Rokin satulaan. Ensi viikolla toivottavasti päästään.
Ke - Nellan kanssa ratsastamassa Koivuluoman takana/moton jälkiä pitkin takamettään. Tie oli aurattu sohjosta pois, mutta antoi välillä periksi ja välillä liukas. Pääasiassa siis oli pakko mennä kävelyä, vaikka Nella olisi kaivannut kunnon vauhtia.
Pe - Kärrylenkki partiokämpällä ja vähän kylätiellä. Alkumatkasta myös Jarno ja Anna (ekaa kertaa) kyydissä. Kurakeli melkomoinen, ei oikein missään pääse mihinkään.

Viikko 12

2010-03-27T14:52:00.002+02:00

Ma - Ratsastuslenkki reippaasti Koivuluomassa. Myös lyhyt hankikävely metsässä siellä.
Ti - Vp
Ke - Maasta käsin -treeni
To - Vp
Pe - Maasta käsin -treeni
La - Ratsastuslenkki järvelle (umpikujantie), hölkkää, pieni laukkapätkä ja pääasiassa kävelyä. Ihan kauhia karvanlähtöaika muuten Nellalla. Se piehtaroikin kaiken aikaa hangessa. Ja harjata saisi vaikka koko päivän!

Viikko 11 - kevät väkisinkin lähellä

2010-03-17T17:58:00.005+02:00

Olen nyt hylännyt lännensatulan epäsopivana Nellalle, ja siirtynyt tähän vinkuintialaiseen yleissatulaan. Se tuntuu istuvan hyvin. Jossain vaiheessa on paremman satulan osto edessä. Mahtaako täällä Lakeuksilla olla satula-autoa liikkeellä?

Ma - Maasta käsin -treenit.
Ti - Ratsastamassa maastossa, Viemerön lenkki. Koskei ole kenttää, tein ihan tiellä kaikenlaisia treenejä, mm. väistöjä. Nella ei aina jaksa olla kamalan kuuliainen, mutta pään viskelyä ei tällä kertaa ilmennyt.
Ke - Maasta käsin -treenit
To - Vp
Pe - Kärrylenkki järventiellä, umpihangessa siis mentiin. Pääasiassa kävellen. Alkuillasta ohjelmassa olikin sydänkohtaus, sillä hevoset karkasivat haasta ja juoksivat tielle, kohti valtatietä. Onneksi joku sattui tulemaan pakettiautolla vastaan ja sai ajettua hummat takaisinpäin. Antoivat heti kiinni ja vein talliin hikiset paukapäät. Tosi vaarallista kyllä tämmöinen. Eka (ja toivottavasti ainoa!) kerta tälle talvelle kun ovat häippäisseet.
La - Vp
Su - Kevyt maasta käsin -treeni

Viikko 10

2010-03-17T17:57:00.003+02:00

Ma - Reipas kärrylenkki koppiksilla Koivuluomassa päin jne.
Ti - Maasta käsin -treenit
Ke - Vp
To - Reipas kärrylenkki koppiksilla siellä täällä ja tämän jälkeen tulikin takapakkia nimittäin sairastuin norovirukseen tai johonkin vastaavaan ja olin kanttuvei seuraavat pari vrk.
Su - Ratsailla kevyesti.

Viikko 9 - yleistä

2010-03-03T16:26:00.003+02:00

Kuvassa olemassaoleva yleissatula entisen ponini Amadeuksen päällä. Amadeus (new forest) on hyvin samankokoinen kuin Nella. Mahtaisko tämä sama satula siis toimia siiheksi, kunnes saan uuden ostettua...

Ma - Kunnon umpihankilenkki Nellan kanssa ratsain. Korvenmäen lenkki mentiin ja edes lapsuudessa en muista olleen näin paljon lunta. Nella meni kuin hirvi polkua pitkin. Koira loikki takana ja meinasi useampaankin otteeseen jäädä hankeen. Loppumatkasta osuimme risteykseen naapurin Hirviötraktorin kanssa. Hirviö siksi, että ko. pienestä traktorista on pakoputki poikki tai jotain muuta vilunkia, koska se pitää helvetillistä meteliä. Nella meni ihan paniikkiin kun tämä traktori lunta puskien metelöi kuin hullu. Ei olekaan koskaan Nella pelännyt noin paljon. Se lähti peruuttamaan traktoria kohti, ei suinkaan karkuun. Onneksi siitäkin selvittiin taas kunnialla.

Ti - Koska valitettavasti on todettava, että Rokille hankkimani kallis (tämä aina muistettava mainita) amerikkalainen länennsatula ei vaan sovi Nellalle, on päädyttävä toisenlaisiin ratkaisuihin. Pakko kokeilla nyt ensi alkuun Rokin vinkuintialaista yleissatulaa. Onhan se Nellalla aiemmin ollutkin joten todennäköisesti sopii paremmin kuin tuo länkkäri. Valitettavasti lännensatula ei paksusta patjasta huolimattakaan istu Nellalle. Täytynee jossain vaiheessa miettiä, josko myisin sen ja ostaisin Nellalle sovittamalla uuden länkkärin. Toisaalta olisi sääli myydä lännensatulaa, joka sopii Rokin selälle niin täydellisesti. Vielä kun sillä vaan joku kävis ratsastamassa, eli hukkaanhan se nyt menee. Ja sitten se valinta, että onko ostettava Nellalle hyvä yleissatula, vai pitäydynkö lännenmallissa? Jos ja kun Nella huhtikuussa menee ratsuttajalle, sinne on laitettava yleissatula kuitenkin mukaan. Tätä pitää miettiä. Tänään ti kuitenkin pientä satulan sovittelua ja ratsastelua pitkin pihaa ja omia teitä.

Viikko 8 - heinät loppus

2010-03-03T16:00:00.000+02:00

Päiväkirjanpito unohtui (ihan normiviikko oli Nellan suhteen), mutta sellainen huomio tälle viikolle, että heinävarasto tyhjeni ja jouduimme ostamaan lisää heinää. Onneksi paikallinen ravitallinpitäjä sitä möi. Näin kävi nyt, kun teimme viime kesänä heinää irtona ja oli vaikea nähdä sitten kuinka paljon sitä lopulta tuli. Lapsensynnytyshommat lisäksi rasittivat heinätyöaikaa, joten emme saaneet riittävästi. Viime vuonna heinäostoksille piti mennä vasta huhtikuussa ja silloinkin siksi, että osa heinistä meni säilytyksessä homeeseen.

Nyt ostoslistalla on oma kovapaalain.

Viikko 7 - kylmää kyytiä

2010-02-27T14:42:00.002+02:00

Päiväkirjan pito on vähän unohtunut. Jotenkin näin se meni viikolla 7 Nellan osalta:

Ma - vp
Ti - Reipas ajolenkki (sain kaivettua autotallin perukoilta ne painavat harjoituskärryt)
Ke - Lyhyt ratsastus
To - Vp
Pe - Reipas maastoratsastus, aikamoista umpihankeakin tarvottiin.
La - su vp valitettavasti.

Vähän kamalia, kylmiä säitä pidellyt. Kuka tuonne tarkenee ratsastamaan?

Viikko 6 - kevätsuunnitelmia

2010-02-16T19:19:00.002+02:00

Nellan pvk jälkijättöisesti eli muistankohan oikein:
Ma - Vp
Ti - Riimuttelulenkki
Ke - Reipas kärrylenkki
To - Vp
Pe - Reipas, pitkä maastoratsastus (melkein 2 h)
La - Vp
Su - Riimuttelu

Niin mutta jotain uutta: olen nyt sopinut alustavasti Nellalle ratsuttajapaikan huhti-toukokuulle. Myöhemmin lisää tästä!

Viikko 5 - aika kuluu

2010-02-06T12:17:00.003+02:00

Kyllä vuodet kuluvat nopsaan. Kuva kahden vuoden takaa, kun Nella muutti tallillemme, ja kohtasi Rokin ensi kertaa.

Kuvasta poiketen nyt ollaan saatu nauttia postikorttimaisemasta. Viikolla kun olin ratsastamassa maastossa, sain useimmiten kulkea koskemattomia metsäteitä pitkin, vastasataneessa lumessa siis.

Nellan jatkokoulutuksesta olen neuvotellut myös Nellan kasvattajan kanssa, joka suosittelikin sopivaa ratsuttajaa. Otan häneen yhteyttä alkuviikosta ja kysyn, tahtoisiko ottaa Nellan keväällä kuukaudeksi ratsutettavaksi. Ei tässä oma aika - eikä tietty taidotkaan - riitä, joten varmasti olisi hyvä, että joku ammattilainen tekisi pohjatyötä.

Nelliksen pään viskely on vähenemään päin.

Nellan viikko:
* Ke - Reipas maastoratsastus (Viemerön lenkki)
* To - Maasta käsin -kävely iltahämärissä
* Pe - Maasta käsin -kävelyretki iltahämärissä
* La - Työvaljaiden kokeilua ja niillä puljaamista. Onkohan ne länget nyt sopivat vai ei?
* Su - Reipas maastoratsastus (Hormassa), paljon autoja tuli vastaan ja hevonenkin. Hyvää oppia siis Nellalle.

Viikko 4 - aivan maharotoonta menoa

2010-01-27T13:22:00.006+02:00

Nella on mennyt aivan pitelemättömäksi. Hampaiden raspauksella ei ollut sanottavaa merkitystä pään heiluttamiseen ja kielellä pelaamiseen. Se teki sitä taas, mutta ehkä vähemmän. Tai huomattavaa oli, että puljaus alkoi vasta puolivälissä lenkkiä. Ja loppui kyllä, kun otin napakammin ohjat ja tein erilaisia pysäytysharjoituksia ja voltteja. Tamma myös pukitteli maastossa, teki äkkipysäyksiä ja pelkäsi ihan kaikkea. En tosiaan tiedä, mikä nyt on mennyt ennen niin superrauhalliseen Nellaan! Olisiko ikäkauteen kuuluvaa pöljääntymistä? Tylsistymistä? Johtajuusongelmia? On totta, että olen touhunnut hevosten kanssa paljon vähemmän nyt kun on itsellä tuo puolivuotias lapsi. Kakkoshoitaja on usein se, joka tekee aamutallin ja vie hevoset ulos. Ja usein myös hakee ne. Ehkä minun ja Nellan välinen suhde on päässyt ohentumaan? Vaikea sanoa.

Koska Nella on niin vaikea, en ole nyt kokeillut mitään rekitreeniä. Länkiä olen kyllä sovittanut, ja varmaan nuo toiset kokeilussa olleet ovat sopivat. Kauppoja hieromaan vain.

Nyt on taas kova pakkanen ja ennen kaikkea aivan kamala myrskytuuli. Hevoset ovat ulkona kyllä, mutta saas nähdä uskallanko lähteä maastoilemaan kun Nella säikkyy niin tuota puuskaista tuulta. On kyllä aina inhonnut tuulista säätä, eli siinä ei ole mitään uutta.

Videopätkästä välittyy, miten kylmä talvi nyt onkaan ollut. Video on muutaman päivän takaa, eli tuossa on sentään tyyntä.

Lisäys: no kävin keskiviikkona Nellalla ajamassa, hyisestä kelistä huolimatta ja olipas avartavaa. Tai sitten ei, mutta joka tapauksessa Nella toimi kärryiltä moitteettomasti. Kovat oli menohalut, ja mentiinkin aika haipakka ravia koko Länsi-Torpan lenkki. En havainnut mitään kielellä pelaamista tai pään heittelyä. Onkohan syy siis ratsastamisessa elikkä vallan satulassa? Sattuuko selkään? Tai sitten nyt vain oli tällainen päivä tänään... kuka tietää. Tein lenkin muuten hiittikärryillä, ja tuntui kun olisin ollut oikean ravihevosen ohjaksissa, niin kovaa tamma pinkoi. Ei silti painanut ohjille, vaan vastasi ihan pehmeästi, kun himmasin vauhtia. Pääasiassa annoin kuitenkin vain mennä, kun niin hienosti ravasi. Hyvä Nella!

PS. Otin yhteyttä ratsuttajaan, jolle mahdollisesti Nellaa voisin viedä tai mennä itse Nellan kanssa yksityistunnille. Tällainen Maija Pellikka on yksi vaihtoehto. Hän oli nyt kiireinen, mutta ehkä myöhemmin keväällä, kun asia Nellan kanssa tulee ajankohtaiseksi.

PS. Yritän pitää taas vähän tarkempaa päiväkirjaa, jotta tulisi paremmin seurattua Nellan kuntokuuria/kuntokautta kohti kevättä.

Ma - Ratsastus Koivuluomassa päin, metsäpirtillä suon reunassa, hölkkää ja käyntiä 1 h
Ke - Ajamassa reipas ravilenkki Länsitorpalla 45 min
Pe - Ratsastus Korvenmäen lenkki, osa reitistä raskasta umpihankea, pääosin käyntiä, pari kevyttä hölkkäpätkää
Su - Iltapäivän hämärissä tarhasta haun jälkeen riimukävely (naruriimu) ja joitakin maasta käsin -treenejä.

Viikko 3 - hammaslääkäri

2010-01-24T13:03:00.003+02:00

Tallin toinen pää ja samalla hoitotila, on tukittu kovien pakkasten takia, joten harjaan hevoset karsinassa. Nella ei ole ollenkaan mustasukkainen boksitilastaan, toisin kuin Rokki, joka valitettavasti pitää sitoa kiinni harjaamisen ajaksi.

Eläinlääkäri Suvi Erkkilä kävi raspaamassa molempien hevosten hampaat. Rokilla oli yllättävänkin paljon piikkejä. Lääkäri kertoi myös, että hevosen purukalusto alkaa olla sen verta vanha, että jatkossakin on odotettavissa piikkejä. Mitään oireita en kuitenkaan ollut huomannut. Rokki syö heinät ja kaurat, kovat leivät ja porkkanat. Nyt siis kaikki taas kunnossa.

Lekuri kommentoi myös Rokin raskasta hengitystä. Tämä ell ei ollutkaan meillä aiemmin käynyt, joten kerroin Rokin puhkurioireista. Lääkäri totesi, että koska hevonen vaikuttaa ihan virkeältä, jatketaan samaan malliin. Jos oireet pahenevat, katsotaan sitten, tarvitaanko taas lääkitystä. Koputan puuta, että Rokin hengitys on ollut nyt koko talven aika hyvällä tolalla!

Nellalla oli joitakin pieniä, mutta teräviä piikkejä myöskin, takahampaissa. Lääkäri arveli, että se voi olla syynä pään viskelyyn. Ei kuitenkaan takuuvarmasti. Hän ehdotti mm. hackamore-kuolaimen (ns. kuolaimeton kuolain) kokeilemista, ellei nyt tokene.

Nella sai myös hevosinfluenssarokotuksen ja jäykkäkouristustehosteen. Rokki ei saanut rokotuksia, koska jäykkis on voimassa, ja influenssarokotusta en ole katsonut sille enää tarpeelliseksi ottaa.

Hain maanantaina lainaksi parit uudet länget Nellalle sovitettavaksi. Toivottavasti saan ne sopimaan sille ainakin jotenkin noiden toppausten kanssa. Tosin parasta olisi, että länget sopivat ideaalisesti juuri sille hevoselle, kenelle niitä käytetään. Muuten voi käydä niin, että taakkaa vedettäessä heppa saa kipeää ja tympiintyy heti alkuunsa koko hommaan. No, loppuviikon olikin niin kylmä ja ennen kaikkea kaikenlaista menoa, etten ehtinyt treenata valjastushommaa uudelleen.

Viikko 2 - työhevoshommia hiljalleen

2010-01-16T17:05:00.004+02:00

Sain ne Wahlstenin työvaljaat. Niitä kokeiltiin aisojen kanssa, ja heti alussa kunnon nolottelua: koetettiin muina miehinä lähteä kävelyttämään Nellaa uusien valjaiden kera, tyhjät aisat perässä. Ihan vain riimusta ei olisi kannattanut yrittää talutella, sillä Nella säikähtikin outoja valjaita ja varsinkin aisoja, sai jalkansa väärälle puolelle ja veti mukkelis makkelis sekä itsensä että taluttajan. Lopputuloksena hangessa kumossa makaava hevonen, länget niskassa ja setolkka vatsassa. Irti siitä päästiin, eikä mitään sattunut, onneksi...

Seuraavaan kokeiluun pyysin avuksi kokeneempaa ihmistä, naapuria tuosta mettän takaa. Kuvassa olemme laittaneet Nellalle työvaljaat, ja pelkästään niillä tehdään vähän lenkkiä. Kuvasta sitä ei näy, mutta Nellalla on luokki ja länget.

Kokeilimme vielä tämän jälkeen vetää tyhjiä aisoja niin, että yksi ihminen oli riimunnarussa, toinen ohjissa takana ja kolmas piteli aisojen poikkipuusta, ettei se vahingossa jää jalkoihin. Ihan hyvin meni, mutta kyllä Nella hieman epäluuloinen ja pelokas oli. Muisti tietenkin ensimmäisen kokeilun epäonnistumisen.

Vaan kyllä se varmaan tästä. Länget ovat väärää kokoa, joten pitää saada hankittua jostain sopivammat. Muutenkin noiden remmien (mm. mäkivyöt) kanssa saa olla tarkkana, ennen kuin lähdetään jotain rekeä saati heinäkuormaa hakemaan. Kaikkien pitää pitää ja olla sopivana. Nytkin, vaikkei vedetty kuin tyhjiä aisoja, liian lyhyt harjustinremmi liukui auki.

Sain uutta näkökulmaa Nellan kielellä pelaamiseen ja pään nostoon: ehkä se on vain keksinyt pelata kuolaimilla ja kielellään. Voisin koettaa sitoa kielen pari ratsastus-/ajokertaa ja katsoa, loppuuko se. Olen tosin jo varannut hammaslääkärin: eläinlääkäri tulee raspaamaan molempien hampaat ensi viikolla. Ehkä Nellalle on tulossa sudenhammas? Myös kavioiden hoitaja on varattu, mutta tulee vasta helmikuun alussa.

Viikko 1 - hurjat pakkaset

2010-01-16T17:02:00.002+02:00

Vuosi alkoi hurjilla pakkasilla. Kuvasta kylmyys jo vähän välittyykin. Hevoset ovat ulkoilleet takeissaan, ja tallissa on pidetty yöllä lämmityslaitetta. Tosin enemmän vesiputkien kuin hevosten takia. Tallissa on ollut ihan lämmin kyllä.

Nellan kanssa olen käynyt maastoilemassa ratsain, ja pään heilutus ja kielellä pelaaminen jatkuvat. Kokeilin nyt toista turparemmiä, ei juurikaan tehoa.