Lumi suli pois, ja tilalla on mutasohjoa ja vettyneet heinäpellot. Iltapäiväneljästä alkaen säkkipimeää. Tuuli repii peltikatot kohta mukaansa, kompostin päällä pressu lepattaaa pahaenteisesti. Lapsen sammakkoaiheinen tuulihyrrä pyöri miljoonaa, kunnes lensi keltavihreänä kiekkona avaruuteen. Tätäkö ne meidän talvemme tulevat jatkossa olemaan - kiitos ilmaston lämpenemisen?
Pikkupakkasten aikaan hevosten tarha on ihan ok kuosissa, mutta sateella portin edestä ikävää muhjua. Yhä suuremmalla alalla. Varsinainen salaojitettu ja tasattu tarha odottaa - edelleen - kankaita ja soraa. Joista jälkimmäistä ei voi tuoda, kun rekkahan uppoaa tuonne kylätielle jo ensimmäiseen mutkaan. Saati tänne meidän pihaan. Joku vähänkin järkevämpi voisi kysyä nyt, miksei tarhaa pohjustettu heinäkuun helteillä. Niin pä. Aina on jotain kiireellisempää. Aina.
Kelit ovat olleet välillä niin surkeita, että hevosten ulkoiluaikaa on pitänyt lyhentää. Joinakin myrskypäivinä hevoset on tuotu sisälle jo iltapäivällä, ja olen niitä sitten illalla vähän talutellut otsalampun valossa. Kuutamon valossa, jos olisi lunta, tuollahan kävisi vaikka ratsastamassa iltamyöhään. Mutta nyt on vain mustaa, ja musta maa ja metsä imevät kuunvalon kokonaan.
Mutta ei auta. Jumalauta. Jollakin lailla tästäkin ajasta varmasti selvitään.
3 kommenttia:
Ajoittain on kyllä ylivoimaisen synkeää. Yritän ajatella loistavaa kuutamoa, ahkeria tiaisia talipalan kimpussa, rapsutusta kaipaavia lampaita, kukkivaa juhannusruusua. Yritän nähdä elämän kauneutta ympärilläni. Usko minua, sitä on. Ja iloa on.
Kyllä tästä ajasta selviää, yhtäkkiä huomaa, että ruoho vihertää ja talvi on ohi.
Espoossa tuli eilen lunta, hieman jäi maahankin. Pimeää on täälläkin, kun katuvaloja on vaihtelevasti (teillä ei lainkaan).
Toivon paljon jaksamista ja mukavaa itsenäisyyspäivää sinne, joulun jälkeen alkaa jo valaistua.
Nyt kyllä juu helpotti heti, kun tuli edes pieni lumikerros maahan. Lumihan peittää myös kaikki kauneusvirheet, joita meidän plantaasilla jokunen on...
Lähetä kommentti