Viikko 46 - Blairin noita ja sähkövalon autuus

Tämä lapsi on oikea metsäläinen. Lähti noin vaan metsäkävelyllä polulta painelemaan metsään, oikein määrätietoisesti. Mihin asti se oikein menisi, jos olisi poni alla?

Kaksi kanaa, erityisesti eräs Lento-kana, suuntaavat joka päivä tarmokkaasti tallin taakse hevostarhaan. Laiduntavat siellä hevosten kanssa monta tuntia. Kuopsuttavat siis hevosten jätöksiä oikein keskittyneesti.

Kenellä on ollut lapsena Enkeli-kello? Annalla on, ja tällaista ihmetystä se herättää. Itse muistan vuosien takaa enkelikello-yksikön, jossa oli joku vika tai sitten kynttilät olivat liian pitkiä. Enkelit pyörivät kauheaa vauhtia niin, ettei kello kilissyt ollenkaan.

Viikolla 46 tapahtunutta:
* Löytyi massiivinen suppilovahveroesiintymä. Suppikset on nyt kuivattu talteen.
* Pakasti ja jääti ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Sulaakseen taas kurakoksi.
* Lahjoitettu pieni määrä hevosenlantaa erääseen kanalaan pehkun herätteeksi. Tämä lantaoperaatio tapahtui jätesäkkien avulla, eli lannanlevityskärryä ei tarvittu.
* Käyty töissä liian paljon. Mm. vankilassa.
* Ostettu sanelukone, sanelin. Näin kauan olen tätä toimittajan työtä tehnyt ilman kunnollista sanelukonetta. Olen nauhoittanut haastatteluita kämäsellä mp3-soittimella, kun giganttien jne. myyjät ovat inttäneet, että sanelukoneita ei enää ole olemassakaan. No, Vaasan Claas Ohlssonilla oli monta erilaista. Yleensä teen haastattelut vain lehtiöön, mutta kyllä sanelin on hyvä back-uppi.
* Haettu karannutta Vilma-koiraa naapurista ja hankittu koiran pantaan merkki, jossa puhelinnumeroni.
* Tehty erittäin hyviä pihvejä aika suurelta osin omista aineksista: hernerouhetta, kananmunaa, suppilovahveroita, härkäpapurouhetta, perunaa, punajuuriraastetta, smetanaa ja sipulia. Kuta omavaraisempi ruoka, sitä paremmalta se maistuu. Voi tässä olla psykologisiakin vaikutuksia, mutta kyllä se niin on, että parempia punajuuria kuin mitä tänä vuonna olen omasta maasta nostanut, en ole koskaan syönyt.
* Säilötty sitä punajuurta etikkaliemeen ja porkkanaa kellariin.
* Paljon muuta, mitä nyt en vaan muista.

Luin Ilkka-lehdestä jutun, missä neuvottiin laittamaan maatilan pihapiiri lapsiturvalliseksi lisäämällä pihavalaistusta. No, meillä ei ole pihavalaistusta kuin nimeksi (syitä on monia, olkoon niistä pääasiallisin syy saamattomuus). Yhtenä päivänä olin hakemassa hevosille iltaheiniä tallin takaa olevasta paalista, ja otsalamppu kuoli. Mukanani oli lapsi ja kolme koiraa. Oli vähintäänkin blairwitchmainen tunnelma, kun oli täysin mustaa ja säkkipimeää, äänimaailmana lapsen kiljahtelut ja koirien painimisesta kuuluva ähinä. Mitään ei näkynyt.

Lunta ja sen valaisutehoa odotellessa.