Viikko 43 - Perunaa ja miten Frank sen tekisi

Ville-kissa löytyi kylmänä naapurin takapihalta. Nyt siis selvisi, että Ville todellakin on kuollut eikä karannut, mitä en uskonutkaan. Ikävää, mutta ihan hyvä, ettei enää tarvitse elää epätietoisuudessa. Kuolisyystä ei tietoa. Nyt Ville meni pellon multiin. Oli kyllä hyvä kissa tämä Ville, joka asui täällä jo ennen meitä.

Viime viikolla on nostettu perunaa. Tässä Vallu tauolla. Nostihan se sitä pottua ahkerasti.

Aika monta tällaista kuormaa on pellolta tuotu ja kannettu tuvan lattian alla olevaan kellarikuoppaan. On muuten hyvää perunaa, meillä ei todellakaan karpata.

Hevosten talvitarha/kenttä on edennyt, uskokaa tai älkää. Kuvassa talviaitauksen osa 2. Ei tämä kovin talviselta kyllä näytä.

Kekellä ja Vilmalla on lenkille lähtiessä nämä heijastinliivit. Sitten ne leikkitappelevat ja liivit vaan repeilee.

Viime viikolla on:
* Löydetty ja haudattu Ville-kissa.
* Nostettu perunaa ja vähän punajuurta ja porkkanaa.
* Kuoriutunut kaksi tipua, toinen heinäladossa ja toinen sentään kanalassa.
* Tilattu rekkakuormallinen sepeliä tallin takaa menevälle ajotielle, reitille joka johtaa mm. ratsastuskentälle (joka on siis hevosten jaloittelutarha, jota itsepintaisesti meillä nimitetään ratsastuskentäksi, en tiedä miksi). On myös laitettu suodatinkangasta kriittisiin kohtiin. Kyllä kuravelli muuttui sitten hyväksi. Nyt odotetaan pakkasia, jotta voitaisiin tehdä se varsinainen tarhakin vielä.
* Haettu hevoset vihdoinkin laitumelta kotiin. Suomeksi=hevosten aitaus on ollut kaukana tästä pihapiiristä, ja se ei ole ollut kovin pitävä ratkaisu. Nyt niille on tehty talviaitaus tuohon tulevan jaloittelutarhan viereen. Tarkoitus on, kun tarhanpohja valmistuu, rakentaa siihen ympärille aita ja yhdistää nämä kaksi aluetta toisiinsa portilla. Talven aikana voi sitten vaihdella paikkaa, missä oleskelevat, tai jopa laittaa hevoset vierekkäisiin aitauksiin, jos esimerkiksi löytäisin jostain kaupasta aikaa, että voisin treenata Nellaa siinä toisessa aitauksessa.
* Kolaroitu auto niin, että enää en rakasta farmari-Patonkiani koskaan näe. Peräänajon seurauksena se meni lunastukseen. Nyt kokeillaan, miten onnistuu yhden auton kanssa eläminen. Varsinkin, kun se yksi auto ei ole mikään maatilan tilaihme, vaan pikemminkin töölöläismummon kauppakassi.
* Siirretty kissat Lissu ja Aapo asumaan talliin. Se meni kivuttomasti, ovat siellä jo oppineet tallin tavat. Huvittava sen sijaan oli Rokin ensireaktio kissoihin: tarhasta palannut 500-kiloinen hevonen pelästyi tallin käytävällä istunutta pikkukissaa niin, että juoksi samantien kirkuen (jos hevonen osaisi kirkua, nyt se olisi kuultu) ulos.
* Siirretty viljat kuivurista uusiin viljalaareihin. Sen johdosta rotat ja hiiret suunnittelevat poismuuttoa tältä markilta.

Viime päivinä on taas ollut niin paljon tehtävää, että olen joutunut miettimään, miksi tällaista joku tekee. Yllättävän moni kuitenkin tekee. Mahtaako olla ihan trendi, että kaupunkilaiset ostavat maatilan, usein rahan puutteessaan heikkokuntoisen, ja ryhtyvät raatamaan 24/7 sen eteen. Milloin mikäkin omavarais-tilamyynti -visio voimavaranaan. Valokuvaaja-kollegani nimittäisi näitä ihmisiä kirkasotsaisiksi. Mutta, kuten maatilaa etsivä ystäväni on huomannut, maatiloja on aika vähän tarjolla. Maatila myytävänä -ilmoituksia tosin on, mutta tarkempi tutkiskelu paljastaa, että välittäjät pitävät maatilana taloa ja hehtaarin tonttia. Pellot on jo aikapäiviä myyty tilakeskusten ympäriltä. Juuri kuulin pirkanmaalaisesta pariskunnasta, joka sai kyllä ostettua maatilan ja lampolan ja systeemit, muttei maata paria hehtaaria enempää. Vuokramailla tiemmä moni pientilallinen lampaitaan ja kyyttöjään hoitelee.

Tanskalainen Maajussi -ohjelman Frank on myös kirkasotsa, mutta toki meitä monia muita monin verroin parempi, koska on tuotteistanut uurastuksestaan menestyksekkään televisiosarjan. Ohjelman iloisen tunnelman ohi jos osaa katsoa, näkee kyllä, miten suuria vaikeuksia Frankillakin tilallaan (joka on vissiin tosi pieni) on. Hän mm. hankki heti maalle muutettuaan kaksi isoa työhevosta, mutta edes viiden vuoden jälkeen hän ei ole päässyt tekemään niillä juuri mitään työtä. Ei se niin yksinkertaista ole; välineet rikki ja hevoset kouluttamattomia. Toisaalta, hän ei hevosia edes tarvitsisi. Hassulta se vaan näytti, kun hän äesti hevosella aarin palaa...

Millainenhan jakso Suomalainen Maajussi -ohjelmaan olisi tullut eilisestä kahden tunnin käsin, traktorin ja puupalikoiden kanssa ähräämisestä, jonka lopputuloksena nostalginen Pomo-kylvököne saatiin pois auton peräkärryltä (jota veti se töölöläismamman pikkuauto) ilman kurottajaa tai kaivinkonetta, joilla todelliset nykypäivän maajussit tuollaiset vehkeet viskovat paikoilleen? Lisähaasteena tilanteessa oli tietenkin säkkipimeys, johon heikon avun toivat otsalamppujen vaisut valokeilat. Kirjaimellista kirkasotsaisuutta.